Mosambikin moralisti ei vaikene

Henning Mankell parantaa maailmaa kärkevillä kirjoillaan
Wallander-dekkareillaan miljoonia ansainnut kirjailija tuntee tuskaa Afrikan puolesta

Irma Stenbäck

  Maailmanparantaja Henning Mankellin sisällä hehkuu samalla polttavalla liekillä kuin kolme vuosikymmmentä sitten kirjailijan aloittaessa uraansa.

"Ihmisarvo nyt ja sata vuotta sitten, onko mikään muuttunut? Laillinen kolonialismi riehuu ympäri maailmaa. Rotuennakkoluulot ovat yhtä syvät Amerikoissa kuin Afganistanissakin", huokaa Henning Mankell, 53, tultuaan juuri kalseasta Oslosta kalseaan Helsinkiin.

Säätilat eivät kuuluisaa kirjailijaa vaivaa, mutta ihmisten kylmyys sitäkin enemmän.

Wallander-dekkareillaan

miljoonia ansainnut yksi Ruotsin luetuimmista kirjailijoista viettää puolet vuodestaan Maputossa Mosambikissa Teatre Avenidan johtajana ja toisen puolen Ruotsissa maatilallaan Ystadin ulkopuolella.

Ystadin kaupunki oli jo 1100-luvulla Ruotsin rannikon eteläisin etappi, ääriraja. Mankell rakastaa rajojen ylittämistä, kuten komisario Kurt Wallander, jonka hän on jättänyt lopullisesti Ystadiin.

Wallander-faneille on kuitenkin luvassa lievitystä. Mankell kirjoittaa parhaillaan uutta sarjaa, jonka päähenkilö on poliisiksi valmistunut Wallanderin 25-vuotias tytär Linda.

Komisario Wallanderin avulla Mankell sai purkaa aggressioitaan ruotsalaisen kansankodin kylmyyttä kohtaan. Skoonelaispoliisi tunsi suurta huolta hyvinvointivaltion romuttumisesta ja lisääntyneestä väkivallasta, rasismista ja fasismista.

Jo kaksikymppisenä opiskelijana Mankell ohjasi ja kirjoitti tekstejä, joilla hän halusi "riisua ruotsalaisen yhteiskunnan naamiot ja taistella imperialismia vastaan".

Afrikka kiinnosti kirjailijaa jo pikkupoikana. Myytit ovat muuttuneet faktoiksi, joita hän suodattaa kirjoissaan.

"Euroopassa ja länsimaissa yleensäkin on edelleen medioiden luoma falski kuva Afrikasta. Kukaan ei täällä tajua, kuinka valtava katastrofi esimerkiksi aids on Afrikassa. Malariaan kuolee miljoonia, vaikka siihen on keksitty lääkkeet", kirjailija muistuttaa.

Mankell lainaa usein Anders Ehnmarkia , jonka mukaan tänään kaikki tietävät kuinka afrikkalaiset kuolevat, mutta kukaan ei tiedä, miten he elävät.

Pimeä Afrikka löytyy useimmiten eurooppalaisten omastatunnosta.

Henning Mankell

on julkaissut 32 kirjaa: romaaneja, lasten- ja nuortenkirjoja, näytelmiä, kuunnelmia, elokuva- ja tv-käsikirjoituksia. Hän on saanut teoksistaan ison pinon palkintoja. Afrikkalaisista katulapsista kertova romaani Comédia infantil oli sekä August-palkintoehdokkaana että Pohjoismaiden kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Romaanista on tehty myös elokuva.

Lasten- ja nuortenkirjoistaan hän on saanut muun muassa Astrid Lindgren -palkinnon. Lasten oikeudet ovat aina olleet Mankellin mieliteemoja Afrikan lisäksi.

Suuri yleisö

tuntee dekkaristin tuotannon myös elokuvista ja televisiosarjoista. Suomessakin on esitetty TV1:ssä neliosainen sarja Kasvoton kuolema (1977) sekä elokuvat Riian verikoirat (1999) ja Valkoinen naarasleijona (2000).

Ensi vuonna nähdään TV1:ssä Henning Mankellin kolmiosainen sarja Väärillä jäljillä .

Wallander-dekkareiden oikeudet on myyty 25 maahan. Ruotsissa niitä on myyty yli kolme miljoonaa ja Saksassa yli neljä miljoonaa kappaletta.

Suomeksi on julkaistu kahdeksan Wallander-jännäriä, joista tuorein on äskettäin ilmestynyt Valkoinen naarasleijona . Sarjan päättää suomeksi keväällä ilmestyvä kertomuskokoelma Pyramiden .

Mankellin uusin

, juuri suomennettu romaani Tuulten poika oli kirjailijalle vaikea työ.

"Kirjan keskeisin teema on kaipaus ja siitä seuraava suru. Tiedän sen itsekin. Juuriltaan irti revitylle lapselle se on erityisen vaikeaa. Ja heitä on nytkin miljoonia."

Ruotsalaiskriitikoiden kehujen mukaan Tuulten poika avaa Mankellin kirjailijakuvaan uuden ulottuvuuden, kaunokirjallisen seikkailun ja monitasoisen julman tarinan.

Mankell löysi romaanin aiheensa skoonelaiselta hautausmaalta, jossa 12-vuotiaan pojan ristissä kerrottiin, että hänet oli tuotu Kalaharin autiomaasta. Mankell halusi kirjoittaa dokumentin sijaan romaanin orvon afrikkalaispojan kohtalosta Ruotsissa.

Lukuelämyksenä Tuulten poika ravisuttaa vieläkin. Ei mitään sosiaalipornoa, vaan lyyristä tragediaa, joka valvotti läpi yön.

Suomennetun Tuulten pojan kansi miellyttää Mankellia suuresti. Hän ihastelee kannen kuvan värejä, samaa autiomaan okraa, jonka hän on itse nähnyt matkoillaan läpi Kalaharin autiomaan, tummanpuhuvia pilviä ja yksinäistä puuta ei minkään keskellä.

Mankell matkustelee

paljon eikä unohda pakata mukaansa kuulosuojaimia. Maailma on niin meluisa paikka, että autiomaan hiljaisuuden kokee vain kuulosuojaimilla.

"Kirjoitan siksi, etten osaa muuta. Olen aina kirjoittanut enkä aio lopettaa. En aio lopettaa myöskään maailman parantamista. Täytyy taistella niillä aseilla mitä on eikä vaipua epätoivoon. Tietysti olen optimisti", Mankell sanoo.

Kirjailija havainnollistaa kirjoittamisprosessiaan vetämällä valkoiselle paperille pitkän viivan, janan. "Seitsemän kuukautta ajattelen, kehittelen aihettani. Sitten vain istun tietokoneen ääreen ja naputtelen kirjani kahdessa kuukaudessa", bestselleristi sanoo vaatimattomasti.

Henning Mankell esiintyy Helsingin kirjamessuilla Messukeskuksessa dekkarilauantaina kello 11.00 Eino Leino -lavalla sekä klo 13.00 Otavan osastolla. Hän kertoo Tuulten pojasta ja rotuennakkoluuloista.

Dekkareiden muuttuvasta sankarista Mankell puhuu lauantaina klo 14.15 Aleksis Kivi -lavalla. Sunnuntaina Mankell jutustelee klo 13.30 Mika Waltari -lavalla uusimmasta Wallander-suomennoksesta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi