Murharouva kirjoittaa yhä intohimoisesti

Dekkarikirjailija P.D. James: "Englantilainen yhteiskunta on koko ajan vaikeuksissa"

mantova. Harvoin haastattelu on sujunut yhtä hikisesti kuin nyt. Syypäänä siihen ei ole kuitenkaan ikinuori, elokuussa jo 86 vuotta täyttänyt brittiläinen murharouva P.D. James vaan sää.

Yllättäen iskenyt syksyinen helleaalto ei haittaa 19 kirjaa kirjoittanutta dekkarikirjailijaa, vaikka lämpömittari on kivunnut yli 30 asteen. Elinikäiseksi pääriksi 15 vuotta sitten valittu kirjailija suhtautuu kuumuuteen brittiläisen viileästi.

Sen sijaan dekkarien kirjoittamiseen hän ei suhtaudu viileästi. Intohimo jäsentää ympäröivää maailmaa rikosten näkökulmasta ei ole laantunut

"En ole vielä lainkaan valmis lepäämään laakereilla. Minulla on jo hyvä idea seuraavaa dekkaria varten."

"Sen ikä on kuitenkin tehnyt, että luomisprosessi käy koko ajan hivenen hitaammaksi. Vie aikansa ennen kuin tietää, mitä haluaa ja mitä on etsimässä. Inspiraatio antaa odottaa itseään", toteaa hyväntulinen P.D.James, jonka uusimman dekkarin Majakan ( The Lighthouse, 2005) suomenkielinen laitos ilmestyi kirjakauppoihin lokakuun puolivälissä. Se on noussut ostetuimmaksi käännösromaaniksi Suomessa. Majakka vie tutun ylikomisario Adam Dalglieshin selvittämään outoa kuolemantapausta muusta maailmasta eristyksiin joutuneelle Comben saarelle. Dalgliesh havaitsee nopeasti, että liian monella on ollut motiivi murhaan.

Lontoossa asuva P..D. James on joutunut myös pohtimaan omia motiiveitaan jatkaa yhä edelleen kirjoittamista. Rahaa tai mainetta hän ei pidä motiiveina, vaikka molempia onkin siunaantunut.

"Nykyään minulla on psykologinen tarve kirjoittaa, enkä osaa olla kirjoittamatta."

"On virkistävää, että dekkari muuttuu aina kirjoittamisen myötä, kun henkilöhahmot alkavat elää omaa elämäänsä ja pakottavat juonenkin kääntymään toisin kuin alun perin on ajatellut", kertoo James, joka viettää ensi vuonna kirjallisen uransa 45-vuotisjuhlia.

Hänen ensimmäinen romaaninsa, dekkari Sally-rukka, kultatukka ( Cover Her Face) ilmestyi 1962. Sen sivuilla debytoi myös runouteen intohimoisesti perehtynyt Adam Dalgliesh, joka oli uransa tässä vaiheessa vielä Scotland Yardin komisario.

"Ryhdyin kirjailijaksi vasta varsin iäkkäänä, koska en voinut jättää varmaa työpaikkaani sisäministeriössä. Jouduin kahden lapsen lisäksi elättämään myös miestäni Connor Bantry Whitea, jonka mielenterveyden toinen maailmansota vei."

"Jäin leskeksi kaksi vuotta esikoiskirjani jälkeen ja jättäydyin vapaaksi kirjailijaksi vasta 1979. Sally Rukka oli siinä mielessä opinnäyte, että harjoittelin sitä kirjoittaessani tätä uutta ammattia", paljastaa P.D. James, joka työskenteli aluksi julkisesta terveydenhuollosta vastaavalla osastolla. Sisäministeriön poliisiosastolle hän siirtyi 1960-luvun puolivälin jälkeen.

Siksi ei ole ihmeellistä, että juuri tahmealla byrokratialla, toimimattomalla terveydenhuollolla ja paikoin sokealla oikeuslaitoksella on keskeinen sija hänen rikosromaaneissaan. Ne avaavat myös vähemmän mairittelevan näkökulman englantilaiseen yhteiskuntaan.

"Nykyinen Englanti on tietysti aivan erilainen kuin se Englanti, jossa minä vartuin. Julkinen terveydenhuolto on nykyään paremmalla tolalla kuin aikaisemmin, mutta samalla on tullut uusia uhkia kuten esimerkiksi terrorismi ja rasismi. Englantilainen yhteiskunta on ollut ja on yhä koko ajan vaikeuksissa."

Hänen mielestään ihmiset, jotka tekevät pahaa, eivät välttämättä ole pahoja. Rikoskirjailijan tehtävä on ymmärtää niitä psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä sekä motiiveja, jotka ajavat jonkun tekemään rikoksia.

"Meistä kaikista ei ole murhaajiksi - luojan kiitos. Siitä huolimatta onnistumme tekemään koko ajan paljon pahaa ja sortumaan ristiriitaisiin tekoihin. Ihmismieli on sekä hyvässä että pahassa kompleksinen."

Siksi P.D. James pitää omia kirjojaan pikemminkin rikosromaaneina kuin perinteisinä salapoliisiromaaneina.

Hän korostaa, että rikoskirjailijat - kuten kirjailijat yleensäkin - ovat kiinnostuneita tarkasta ja uskottavasta psykologiasta ja inhimillisen toiminnan häilyvästä moraalista.

Vastapainoksi raaoille rikoksille hän halusi tehdä dekkariensa päähenkilöstä Adam Dalglieshista kulttuuria ymmärtävän ihmisen. Hän on itse aina kunnioittanut sivistystä.

"Siksi tein Adam Dalglieshista amatöörirunoilijan, joka rakastaa runojen lukemista. Olisin voinut tehdä hänestä myös muusikon, mutta rahkeet eivät riittäneet siihen - tunnen liian huonosti musiikkia."

"Ehkä täytyy muistuttaa, että Dalgliesh on keksitty henkilöhahmo. Hänelle ei ole esikuvaa todellisuudessa. Hänessä on piirteitä, joita itse arvostan."

Vaikka myöhempäin aikain murharouvan ura alkoi vasta yli nelikymppisenä, hän myöntää haaveilleensa lapsesta asti kirjailijan ammatista. Hänellä oli vilkas mielikuvitus.

"Minä olin jo lapsena morbidi ja kyyninen. Kun kuuntelin lorua: Tyyris Tyllerö muurille kipusi/ Tyyris Tyllerö muurilta lipesi, mietin aina, työnnettiinkö Tyyris Tyllerö muurilta alas vai putosiko hän muurin harjalta vahingossa."

"Näin jo lapsena aikuisten motiivit, mikä teki lapsuudestani vaikean", P.D. James kertoo hirtehisesti hymyillen.

Kirjailijana hänellä on ollut kolme kotijumalaa ylitse muiden.

Aina yhtä muodikkaalta 1800-luvun alun klassikolta Jane Austenilta hän on oppinut romaanin rakenteen - sen, miten tarina henkilöineen tehdään. Graham Greene on taas opastanut häntä romaanin kerrontatekniikassa ja jännityksen luomisessa. Tyylin ja dialogin kotiopettajaksi puolestaan paljastuu Menneen maailman kirjoittaja Evelyn Waugh. Ylpeyden ja ennakkoluulojen sekä Järjen ja tunteiden kirjoittaja Jane Austen on myös Adam Dalglieshin yksi lempikirjailijoista.

"Dekkarikirjailijoista olen aina arvostanut Dorothy L. Sayersia ja Wilkie Collinsia, joka on kirjoittanut sen ihka ensimmäisen, laajimman ja parhaan dekkarin - kuten monet muutkin ovat todenneet."

"Muuten, tässä iässä alkaa olla jo sinut kuoleman kanssa. Siinä yksi lisäsyy kirjoittaa", P.D. James huikkaa lähtiessään.

Vielä lopuksi murharouvan viralliset tiedot: hänen nimensä on Phyllis Dorothy James White. Protokollan mukaan häntä kutsutaan Holland Parkin paronittareksi.

P.D. James: Majakka (The Lighthouse). Suom. Jaakko Kankaanpää. Otava. 495 s. 25 e.

 Kirjoittaja tapasi P.D.Jamesin Mantovan kirjallisuustapahtumassa syyskuussa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi