Mustan silkkihameen varjo

Kirjailija Péter Nádas pitää ennenaikaistakin integraatiota Euroopan kahtiajakoa parempana

Hannu Marttila

  "Mitä puhtaammaksi läntinen Eurooppa kaluaa sen luun, joka Itä-Euroopan maiden taloudesta on vielä jäljellä, sitä tiukemmin nämä maat ajautuvat kohti nationalismia ja fasismia."

Péter Nádas , 58, ei todellakaan yksinkertaista asioita, älkäämme mekään. Hän soimaa, ivaa ja syyttää Euroopan unionia ja sen jäsenmaiden lyhytnäköistä politiikkaa, mutta samalla kiirehtii unionin laajenemista itään.

Hän tietää, ettei Unkarin yhteiskunta ole henkisesti valmis liittymiseen, vaikka talouden tunnusluvut siltä näyttäisivätkin. Hän tietää, ettei unionin jäsenmaiden välitön taloudellinen etu edes vaadi uusien jäsenten ottamista, koska näiden maiden talous on jo valmiiksi länsieurooppalaisen talousmahdin otteessa.

"Mutta yhdentymisen pitkittäminen merkitsee eurooppalaisen demokratian hidasta itsemurhaa", Nádas sanoo.

Hän on kommunismin

jälkeiset vuodet kirjoittanut esseitä, erityisesti sarjan kirjoituksia Itä-Euroopan mentaalisesta muutoksesta ja sen vaikeudesta.

"En silti ole heittänyt proosan kirjoittamista. Parhaillaan on työn alla romaani työnimeltään Rinnakkaisia kertomuksia . Se sivuaa paljolti esseiden aihepiiriä."

Viime vuonna Nádas osallistui Kosovon sodan sytyttämään älymystökeskusteluun arvostelemalla maanmiestään ja kollegaansa György Konrádia ylimielisestä ja kosovolaisten kärsimyksiä vähättelevästä kannanotosta. Vähän myöhemmin hän jäähdytteli Itä-Euroopan vapautumisen kymmenvuotisjuhlinnan intoa väittämällä ranskalaislehti Libérationin haastattelussa, että itä on yhtä kaukana lännestä kuin vuonna 1989 - Euroopan unionille se vain oli harmittomampi kommunismin aikaan.

Nádas on sitä

ikäpolvea ja niitä eurooppalaisia, joilta voi kysyä mitä he tekivät päivänä, jona kuulivat Stalinin kuolleen.

"Itkin. Olin yhdentoista ja itkin. Sitten pyysin isoäidiltä mustan keinosilkkisen alushameen koulun seinälehden surureunukseksi. En ymmärtänyt isoisäni huomautuksia, ettei kyseessä sentään ollut läheisen poismeno, enkä koulutovereita, jotka eivät ottaneet vakavasti käskyä seistä tunti hiljaa asennossa."

"Kesti kolme vuotta ennen kuin aloin tajuta mitä Stalinin aikana oli tapahtunut ja oivalsin pienistä merkeistä historiallisen muutoksen.

Elokuussa 1956 eräässä Budan uimalassa hämmästelin kaunista naista, joka otti aurinkoa pienissä bikineissä aidoista helmistä tehty ketju ranteessaan. Hän näytti oudolla ja uutuuttaan käsittämättömällä tavalla nauttivan. Se jäi mieleeni yhtä vahvana kuvana kuin isoäidin alushame."

Mustan alushameen

varjo seurasi Péter Nádasin uraa, kun hän elokuun 20. päivänä 1968 päätti vetäytyä maaseudulle kirjoittamaan ensimmäistä kirjaansa, Erään sukuromaanin loppua . Seuraavana päivänä Varsovan liiton - myös Unkarin - joukot miehittivät Tšekkoslovakian, ja Nádas päätti irtisanoutua journalistin työstään.

Romaani valmistui neljä vuotta myöhemmin, mutta ei päässyt julki, koska se kustantajan mukaan oli taiteellisesti heikko ja poliittisesti vahingollinen. Kirja julkaistiin vasta vuonna 1977, sattumoisin samaan aikaan kun kirjailija oli pistänyt nimensä Václav Havelia ja muita tšekkiläisiä toisinajattelijoita tukevaan vastalausekirjelmään.

Hiljaisuuden vuosina Nádas keskittyi kirjoittamiseen ja länsi ryhtyi keskustelemaan Itä-Euroopan diktaattorien kanssa opposition päiden yli.

Euroopan kahtiajako siunattiin Helsingin Ety-kokouksessa 1975.

"Kansallisen porvariston

puuttuminen yhdistää nyt itäisen Euroopan yhteiskuntia ja erottaa ne Länsi-Euroopasta. Niillä ei ole mahdollisuuksia eikä kykyä kasata riittävästi pääomia, eivätkä ne pienillä pääomillaan ole kilpailukykyisiä globalisoituvassa maailmassa."

Vahva keskiluokka vakauttaa länsieurooppalaisia yhteiskuntia.

"Itä-Euroopan poliittinen eliitti ei voi laskea keskiluokan varaan. Siksi se luottaa joko globalisaatioon tai valitsee nationalismin. Äänestäjät heittelehtivät eri puolueiden välillä. Vaikka puolueilla on suuriakin eroja ne tuottavat kerran toisensa jälkeen äänestäjille pettymyksen ja nämä siirtyvät äärimmäisyydestä toiseen."

Joistakin äärimmäisyyksistä ei ole paluuta, Nádas tietää, yli viidenkymmenen vuoden kokemuksella.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi