Näyttelijä asettui lapsen rooliin

Sivulla 17 hätkähtää. Kirjan päähenkilö, pieni Pete-poika raottaa yöllä huoneen ovea ja kurkistaa keittiöön. Siellä äiti on polvillaan lattialla. Isä seisoo hänen edessään vähän huojuen ja osoittaa äitiä pistoolilla silmään.

Kuusi vuotta sitten Tammikustantamo pyysi näyttelijä Peter Franzénia kirjoittamaan kirjan elokuvanäyttelijän työstä. Franzén luonnosteli pari lukua omasta lapsuudestaan, ja siitä syntyikin omaelämäkerrallinen romaani. Tumman veden päällä ei suinkaan ole tarina siitä, miten julkkiksesta tuli julkkis. Se kertoo pojasta Lapissa, lapsuudenvärisinä välähdyksinä polkuautosta, lumitunnelista, pannukakuista, tytöistä ja mummolasta.

Ja isästä, joka joi ja satutti. Äidistä, joka oli lukittu talvella ulos yöpaita päällä.

"En halua eritellä sitä, mikä kirjassa on totta ja mikä on keksittyä. Olen ammentanut lapsuuteni mielikuvista ja tapahtumista", Franzén sanoo.

"Ihmiset eivät yleensä puhu perheväkivallasta, mutta minusta oli arvokasta kertoa tästä. Lapset ovat viattomimpia kärsijöitä."

Franzén puhuu kirjastaan koruttomasti ja kokemuksistaan tyynesti.

"Näitä asioita on kantanut mukana koko elämän. Olen kuitenkin hyväksynyt ne jo kauan aikaa sitten. Olen käyttänyt lapsuuden tunteita ja mielikuvia rooleissani siitä lähtien, kun pääsin näyttelijäkoulutukseen."

Franzén, 39, on näytellyt kymmenissä elokuvissa, esimerkiksi Rukajärven tiessä, Pahoissa pojissa ja Koirankynnen leikkaajassa.

Kalliolaisessa kahvilassa hänet tunnistetaan hyvin. Kahvilan omistaja Kirsti haluaa yhteiskuvaan. Yksi asiakas näppää kuvan omalla kamerallaan ja toinen rouva tulee virpomaan saadakseen nimikirjoitukset lapsille.

Franzén muutti vuonna 1999 vaimonsa Irina Björklundin kanssa Los Angelesiin. Siellä työt ovat olleet tiukassa. Tarjolla on ollut lähinnä pikkurooleja, kuten venäläismiehen ruumis tv-sarjassa CSI: Miami.

Olipahan ainakin aikaa kirjoittaa.

"Kirjoittamalla pystyin estämään taiteellista turhautumista ja pitämään mielikuvat liikkeessä. Oli rauhoittavaa mennä ihan omaan maailmaan", Franzén sanoo.

"Näyttelijänä on sivussa itse luomistyöstä, ohjaajan ja roolihenkilön vietävissä. Usein ei tiedä teoksen kokonaiskuvaa, hoitaa vain oman osuutensa."

Näyttelijä on vähän kuin lapsi, elää hetkessä kiinni, sitä elämää, minkä on saanut.

Tavallaan Tumman veden päällä on siis se mitä tilattiin, kirja elokuvanäyttelijän työstä. Franzén on astunut lapsen rooliin ja katselee sieltä omia mielikuviaan, lyhyitä, eläviä kohtauksia, jotka kohta katoavat.

Kirja päättyy kouluvuosiin. Franzén ei vielä tiedä, jatkaako hän kirjoittamista. Juuri nyt ajatukset ovat taas elokuvaroolissa. Tällä viikolla hän tappelee öisin metrotunnelissa Harjunpää ja paha pappi -elokuvan kuvauksissa.

Oma Diego-poika pitää huolen siitä, ettei päivälläkään tarvitse nukkua.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi