"Nainen ei tee raakaa rituaalimurhaa"

Brittidekkaristi Val McDermid vierailee Suomessa
Poliisityön kehitys on tuonut uutta ääntä rikoskirjallisuuteen

Kristiina Markkanen

  "Viimeisen kymmenen vuoden aikana brittiläisessä dekkarissa on tapahtunut melkein vallankumous", sanoo tänään Helsingissä vieraileva skotlantilaissyntyinen uuden aallon brittidekkaristi Val McDermid.

"Usein ajatellaan että brittidekkarin kultakausi oli 1930-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen genreen tuli uusia ilmiöitä, kuteen poliisin tutkimusprosessi ja luokkanäkökulma."

Vallankumouksella McDermid tarkoittaa niitä asioita, joita rikoskirjallisuudessa nykyään käsitellään ja toisaalta rikosromaanin muotoon ja rakenteeseen liittyviä kokeiluja.

"Rikostarinan kertoja voi nykyään olla rikollinen itse. Jotkut romaanit kohdistavat huomionsa rikoksen uhreihin. Nuoret brittimiehet kirjoittavat kertomuksia, jotka ovat enemmän velkaa Q uentin Tarantinon elokuville kuin perinteiselle brittidekkarille."

Joitakin konventioita on kuitenkin noudatettava: jossain vaiheessa tarvitaan yleensä ruumis, vaikka sekään ei ole enää välttämätön. Ja jossain vaiheessa tarvitaan jonkinlainen ratkaisu. Lähes kaikkea muuta voi varioida.

Val McDermid on

on taustaltaan journalisti, perusreportteri, joka on kirjoittanut juttuja kaikista mahdollisista taka-Englannin tapahtumista. Myös rikosuutisia.

"Yritin kirjoittaa myös yleistä kaunokirjallisuutta, mutta epäonnistuin surkeasti. Kirjoitin teatteriin ja radioon draamaa, mutta en menestynyt siinäkään kovin hyvin. Sitten agenttini hylkäsi minut ja päätin palata takaisin romaanitaiteen pariin", McDermid kertoo.

"Rikosromaanissa pääsee pelaamaan kovilla panoksilla, tutkimaan ihmistä äärimmäisessä stressissä, eikä murhatutkimusta stressaavampaa tilannetta juuri ole olemassa."

McDermid on raskaan

sarjan naisdekkaristi, joka on myös tutkinut naisten kirjoittamaa rikosromaania.

"Naiset kirjoittavat luovemmin, rikkovat enemmän sääntöjä. Naiset ovat hyviä erityisesti psykologisen trillerin kirjoittamisessa. Naiset oppivat jo pikkutyttönä kehittämään erilaisia menetelmiä, jotta saavat tahtonsa läpi. Naiset ovat hyviä etsimään rikosten takana piileviä motiiveja, naiset ovat myös hyviä kuuntelijoita, hyviä huomaamaan nyansseja. Ne ovat kaikki nokkelalle yksityisetsivälle sopivia ominaisuuksia."

Vastauksia ei aina saa sillä konstilla, että paiskaa jonkun seinää vasten ja käskee kertoa totuuden. Mutta osaavat naisetkin silti kirjoittaa päähenkilöitä, jotka menevät päätä pahkaa tilanteeseen. Esimerkiksi käy McDermidin oma, nyttemmin jo haudattu hahmo Lindsey Gordon.

Naiset kykenevät myös mielikuvituksellisiksi rikollisiksi, jotka voivat käyttää äärimmäistä väkivaltaa. Mutta onko olemassa rikos, jota nainen ei tee?

"En ole varma. Tekee mieli sanoa, että naiset eivät tee rankkoja seksuaalisia rituaalimurhia. On ollut tapauksia, joissa nainen on ollut miehen apurina rituaalissa. Sille on olemassa oma terminsä, jonka eräs FBI:n profiloija on kehittänyt: seksuaalisen sadistin asianomistajauhri."

"Se, että nainen tekisi sadistis-fetisistisen murhan ei käsittääkseni ole oikein edes mahdollista. Naisen seksuaalisuus ei ylipäätään toimi fetisistisesti. Naisilla ei yleensä ole seksuaalisia fantasiarituaaleja. Ne ovat miesten laji."

McDermidin tarinoista korostuvat brittiläinen sosiaalinen todellisuus, ja niissä liikutaan yhtä lailla marginaaleissa kuin iltäpäivälehtijulkisuuden takana.

"Omat kirjani kertovat tietysti niistä asioista, jotka minua itseäni kiinnostavat. Usein sanotaan, että meillä on sellaiset poliitikot kuin me ansaitsemme. Uskon, että meillä on sellaiset rikolliset, kuin me yhteiskuntana ansaitsemme. Tarkastelemalla rikoksia, joita tehdään, voimme oppia paljon siitä, miten yhteiskuntamme toimii."

Yksi uudemman

rikosdramatiikan toimija on profiloija.

"Profiloija on käyttäytymispsykologian sovellutus rikostuktimuksessa. Psykologien lisäksi rikostuksimuksessa käytetään myös ns. akateemisia profiloijia, jotka linkittävät rikoksia, tutkivat tilastoja ja erilaista dataa."

"Yhdysvalloissa on opetettu poliiseja käyttämään psykologisia menetelmiä rikosten selvittämisessä, mutta Britanniassa taas on tuotu psykologeja poliisivoimiin. Ja siitäpä syntyykin kiinnostavia draaman aineksia, kun eri ammattikuntien välille syntyy jännitteitä, jotka vaikuttavat koko tutkimusprosessiin."

McDermid on selvästi innostunut rikosteknologian uusimmista sovellutuksista.

"Jos kirjoittaa nykyaikaisesta poliisiprosessista ja haluaa pysyä siinä kehityksen kärjessä, detaljien on oltava kohdallaan."

"On oikeastaan mahdotonta kuvitella kirjoittavansa tarinaa, jossa neiti Marple istuu teellä ratkomassa murhia omasta päästään. Amatöörietsivää on nykyään hyvin vaikea pitää uskottavana."

Rikoskirjallisuus on

viime vuosina kehittynyt McDermidin mukaan myös siksi, että muu kaunokirjallinen kulttuuri on tullut paljon tietoisemmaksi kirjallisuuden teoriasta kuin tarinankerronnasta.

"Rikoskirjallisuus on tullut kiinnostavaksi, koska se jos mikä on laji, jossa tarinankerronnan taide, isolla T:llä, on edelleen ensiarvoisen tärkeä."

Tämä ei välttämättä kuitenkaan tarkoita sitä, että rikoskirjallisuus nauttisi kirjallisissa piireissä sen suurempaa arvontanoa kuin aikaisemminkaan.

"On vielä paljon ihmisiä, jotka katsovat rikoskirjallisuutta nenävarttaan pitkin. Luulen, että suurin osa heistä ei ole lukenut rikoskirjallisuutta kolmeenkymmeneen vuoteen. He kuvittelevat, että me kirjoitamme niin kuin Agatha Christie kirjoitti."

Toisaalta Britanniassa on McDermidin mukaan niitäkin kriitikoita, jotka seuraavat esimerkiksi modernia psykologista trilleriä tarkkaan ja pitävät sitä tärkeänä kirjallisuuden lajina. Niinpä pyydän McDermidiltä reseptin: viisi parasta rikoskirjailijaa niille, jotka eivät ole lukeneet rikoskirjallisuutta kolmeenkymmeneen vuoteen.

" Ruth Rendell , Reginald Hill , Ian Rankin , Denise Minor , Nicholas Blincoe ." - Kaikki brittejä, kuinka ollakaan!

"Ennakkoluulot pois. Lukekaa uusinta rikoskirjallisuutta, koska kerrontatekniikat ja kirjoittaminen ovat parhaissa teksteissä vähintäänkin parhaan nykykirjallisuuden tasoa."

Brittidekkaritapahtuma Helsinki Confidential tänään klo 10-17.30 Helsingin yliopistolla, Fabianinkatu 33, sali 5.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi