Oikea tyhmyys on kuin oikea rakkaus

"Sitä ei erota ennen kuin sen näkee, ja silloin on yleensä liian myöhäistä", sanoo Inger Edelfeldt

Timo Hämäläinen

  Mitä meidän on sanottava Mukkulan kirjailijakokouksen teemasta, "kirjallisuuden tehtävä on taistella tyhmyyttä vastaan",

Inger Edelfeldt ?

"Eihän se niin ole. Kirjailijan velvollisuus on taistella tyhmyyttä vastaan!", kirjailija Edelfeldt, 45, oikaisee ja sanoo niin kutsukirjeessä kirjoitetun.

Onko kirjailijan sitten taisteltava tyhmyyttä vastaan?

"Niin on kaikkien

ihmisten tehtävä. Ensiksi olisi kuitenkin kaiketi otettava selvää mitä tyhmyys on. Se sai minut uteliaaksi ja matkaan tänne. Siitä kai voi keskustella."

Oikean tyhmyyden laita taitaa olla vähän sama kuin oikean rakkauden.

"Sitä ei erota ennen kuin sen näkee, ja silloin on yleensä liian myöhäistä. Vaikea sanoa. Omasta viitekehyksestä monet asiat vaikuttavat tyhmiltä, toisesta kulmasta ne eivät taida olla lainkaan tyhmiä."

Yksi tyhmyys on

kuitenkin siinä, että luottaa sokeasti siihen, mitä toiset ovat selvittäneet. Asiaa ei aseta itse silloin kyseenalaiseksi, Inger Edelfeldt järkeilee.

"Se on sen lajin tyhmyyttä, että kuvittelee sivistyksen riittävän sellaisenaan, ja että omaa ajattelua, harkintaa ei enää tarvita. Tätä ei nyt pidä tulkita niin, että vihaisin sivistystä."

Inger Edelfeldt

ilmoittaa Ruotsin Vem är det -hakuteoksessa, olevansa "autodidakti, itseoppinut". Mitä se merkitsee?

"Se tarkoittaa, että olen hyvin tietoinen siitä, miten vaarallista tyhmyyden pelko on. Tiedän sen, koska minulla ei ole enemmälti intellektuellille tyypillistä yliopistollista koulutusta."

"Toisaalta minun ei pitäisi sanoa mistään mitään, mutta samalla minulla saattaa olla hirveä hinku sanoa kaikkea mahdollista. Juuri siksi, että minusta ihmisten, joilla ei ole korkeampaa sivistystä, ei pitäisi pitää suutaan kiinni."

Inger Edelfeldt sanoo pohtivansa usein näissä yhteyksissä, miten lukenut pitää olla voidakseen sanoa mielipiteensä.

"Minulla ei ole siihen vastausta, mutta luulen keksineeni menetelmän. Sanon jotakin, katson sitten miten ihmiset reagoivat. Siitä syntyy ehkä dialogi. Minä en ole sen tyypin kirjoittaja, joka kirjoittaa mielipiteitään tuon tuosta lehtiin."

Reagointi yhteisiin

asioihin johtaa useimmiten siihen, että kirjailija Edelfeldt saa aiheen romaaniin tai novelliin, josta sukeutuu sitten hänen kannanottonsa . . .

Inger Edelfeldt on ollut uuttera, 23 vuodessa 23 kirjaa. Niitä on siis aika paljon: romaaneja, novellikokoelmia, runoja, nuorisokirjoja, kuvakirjoja ja sarjakuva-albumeja. Hän kirjoittaa parhaillaan televisiosarjaa, mutta se on suuri salaisuus, toistaiseksi.

Sen lisäksi Inger Edelfeldt kuvittaa ja maalaa.

Hänen täytyy olla ahkera.

"Sanoisitko joskus jollekin mieskirjailijalle, että hän on ahkera. Ahkera ei merkitse sitä, että on luova. Että sitten vihaan sanoja 'ahkera' ja 'pystyvä'."

"Aloitin kirjoittamisen siten, että en koskaan lopettanut kirjoittamista. Kotona luettiin paljon, isä kertoi omia satujaan, ja niin edelleen."

Oletko sukua

Suomen Edelfelteille?

"Huomasin lentokentällä, että nimeni oli kirjoitettu väärin. Emme ole sukua."

Inger Edelfeldtin ensi syksyn novellikokoelman nimi on Riktig kärlek , "Oikea rakkaus". Mitä se on?

"Sen tunnistaa kun

sen näkee, aivan kuin oikean tyhmyyden, kuten sanottu. Siihen kuuluu se, että tulee nähdyksi ja näkee. Kirjan nimellä on monta syytä, se käsittelee myös hyvin väärää rakkauttakin."

Edelfeldtin

edellisessä romaanissa Det hemliga namnet rakkaudella oli myös oma paikkansa.

"Tapaan sanoa, että siinä oli kolmenlaista rakkautta: aitoa, ehdotonta äidinrakkautta, päätöntä intohimoa ja toteutettavissa olevaa rakkautta." Det hemliga namnet -romaanissa oli kovasti myös kysymys identiteetistä.

"Minun kirjoissani on useasti kyse siitä. Se on luonnollista. Ellei pohdi identiteettiään, on ehkä hieman tyhmä. Ainakin minun näkökulmastani. Olenko se mitä haluan olla? Olenko se mitä joku tai jotkut ovat käskeneet minun olevan? Kysymys on sangen tärkeä."

Ikuista etsimistä, siis.

"Jännittävää etsimistä."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi