"Olen parempi työhuoneessa kuin televisiossa"

Kari Hotakainen kokeili esiintymistä mutta ei viihtynyt roolissa
"Sulkeutuneen perheenisän osa sopii minulle parhaiten"

Maija Alftan

  Kirjailija Kari Hotakainen voisi sanoa olevansa tähänastisen uransa huipulla, jos hän puhuisi noin. Klassikosta on tehty elokuva, kirjasta on otettu viides painos.

Kirjoittamalla kirjan kuvitteellisesta kirjailija "Hotakaisesta", joka kirjoittaa valheellisen tunnustukselliset päiväkirjat edesauttaakseen kirjojensa myyntiä, hän edesauttoi roimasti myyntiä.

Hotakaisen elämä on viime viikkoina erehdyttävästi muistuttanut romaanin kuvitteellisen kirjailijan elämänmenoa: mainoskiertueita ympäri Suomea, Berliinin elokuvajuhlat, haastatteluja, esiintymisiä.

Hotakainen haluaisi varmaan jo "vetäytyä julkisuudesta", mutta tuskin kirjan "Hotakaisen" tapaan: Kuopion torilla, suorassa lähetyksessä. Työhuone Maunulassa on todennäköisempi vaihtoehto.

Ohjaaja Kari Väänäsen Klassikosta tuli Hotakaisen mieleinen elokuva.

"Olen tyytyväinen ja helpottunut, että se ei ole täydellinen elokuva eikä sitä ole tehty täydellisestä romaanista. Sen läpi kulkee tietty aika törkeän komedian henki, komedian jonka tyylilajista ei aina ole kovin selvillä - niin kuin ei kirjastakaan selviä, millä lääkityksellä sen kirjoittaja kulkee."

"En pidä

ilmiselvistä töistä, pidän hyvinkin epätäydellisistä romaaneista, joissa muoto ja juoni eivät välttämättä ole kohdallaan."

"Minun kirjoissani ei ole minkäännäköistä piirrettä, miksi niistä pitäisi tehdä elokuva. Niissä on sekavia juonia, puolet niistä kirjoista on suhteellisen kummallisia. On olemassa kirjailijoita, joiden kirjat huutavat kameraa", pystytukkainen mies sanoo.

Hotakainen sanoo olevansa sielultaan työmies. Siksi häntä hieman häiritsee esilläolo elokuvan yhteydessä, sillä hänen osuutensa elokuvan tekemisessä oli hyvin pieni.

Hän kertoo lukeneensa ensimmäisen käsikirjoitusversion Aki Kaurismäen kanssa ja kertoneensa mielipiteensä. Hän ei ylipäätään pysty auttamaan omien kirjojensa näytelmä- tai elokuvaversioissa.

"Romaani on kuin valtava nautaeläin, ja kun sitä pitää ruveta pilkkomaan porsaanleikkeeksi. . . "

"Elokuvan pitää olla uskoton romaanille tietyssä mielessä. Elokuvan pitää olla Väänäsen juttu eikä minun, ja onhan se ilman muuta Väänäsen."

"On melkein mahdotonta kääntää kamera autokauppias Kartion vatsaan ja kuvailla lihapiirakan tuhoisia vaikutuksia hänen sielunelämälleen. Mutta Matti Onnismaa on saatu 15 kiloa lihavammaksi, ja aika hankalan näköisesti se istuu ja on."

Hotakainen kiinnostui

elokuvista kunnolla kirjoittaessaan Buster Keatonia (1991). Kaikki Keatonin mykkäelokuvat hänellä on videoina.

Jokainen Hotakaisen Sydänkohtauksia -romaanin lukenut tietää, että Kummisetä on kirjailijalle tärkeä elokuva, melkein pakkomielle. Vielä tärkeämpi on Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia :

"Asuin silloin Rautalammilla. Koko kylä tyhjeni, kun alkoi Kahdeksan surmanluotia . Se ei ollut enää elokuva, se oli teko. Sillä oli aivan räjähtävä vaikutus, se meni läpi koko Suomen, ainakin maaseudun. Se oli enemmän kuin

Jari Isometsän doping. Se kosketti, se järkytti, se itketti, se nauratti, koska kaikki hahmot olivat ikään kuin luokkakavereiden isiä." Kummisedissä Hotakaista viehättää vähäpuheisuus, sulkeutuneisuus, joka tuo mieleen "koko Suomen".

"Ne ovat paskapäitä,

joilla on ajatus: meillä on tämä kunnia. Se näyttäytyy niin koomisena. Naisilla ei Kummisedissä ole mitään asiaa. Kun naiset rupeavat puhumaan, laitetaan ovet kiinni. Se on minusta niin törkeätä, että rupesi kiinnostamaan mikä näitä heppuja vaivaa."

Siitä syntyi romaani Sydänkohtauksia (1999). Taksikuski on Hotakaisen mielestä parhaimpia yksinäisyyden kuvauksia. "Usein sotketaan ja sanotaan, että se on väkivallan kuvaus. Se on lohduttomuuden, yksinäisyyden kuvaus, perustunteesta kertova elokuva."

Romaanikirjailijaa elokuvissa kiinnostaa tietysti niiden rakenne. Hotakainen sanoo, että elokuvakin on velkaa modernille romaanille.

"On valtavasti suosittuja elokuvia, jotka kulkevat ihan romaanin rakenteella: American Beauty , Magnolia . Niissä ei ole dramatiikkaa oikeastaan ollenkaan, tapahtumataso on lähes leikattu pois, on tunnelmia, kohtauksia, monologeja. Magnolia on hemmetin hieno elokuva. Olisi hauska nähdä sen käsikirjoitus, millä lailla siitä tekisi romaanin."

Hotakainen kokeili elokuvakriitikon uraa television Ensi-ilta -ohjelmassa. Hän sanoo ajatelleensa, että kirjailijalle kuuluu tässä ajassa myös puhuminen.

"Olin väärässä.

Lopetin sen, sillä olen parempi työhuoneessani kuin televisiossa. Minulle televisioesiintyminen ei ollut hybristä tuottava ollenkaan. Sulkeutuneen perheenisän rooli sopii minulle parhaiten."

Hotakainen voi yhä asioida rauhassa Alfa Romeonsa kanssa Maunulan Kesoililla.

Kaksi kertaa nuorisojoukko on huudellut perään. Kolme kertaa hän on saanut auton remontista alennusta.

"Luulen että kumpikin tapahtuma liittyy Ensi-iltaan . Saldo on plussalla. Jos olisin ollut siellä kolme vuotta, remonttini eivät maksaisi mitään."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi