"Orhan Pamuk teki minusta kääntäjän"

Tuula Kojo lähti Turkkiin eksotiikkaa etsimään ja on nyt Nobel-kirjailijan ystävä ja luottosuomentaja

 Televisiossa kääntäjä Tuula Kojon yhdistetyn työ- ja olohuoneen seinällä on meneillään kiivas keskustelu. Turkiksi.

"Ne puhuvat sikäläisessä aamuteeveessä hyvien tapojen puutteesta", Kojo suomentaa.

Kaapelin kautta Helsingin Kalliossa voi katsella kolmea turkkilaista tv-kanavaa. Se on yksi tapa pitää yllä työvälinettä, jolla Tuula Kojosta (s. 1962), on tullut yksi verrattain harvoista turkkilaisen kirjallisuuden kääntäjistä maailmassa. Monille kielille, esimerkiksi ruotsiksi, sitä on käännetty yleensä englannin kautta.

Kojon työpöydällä nuokkuvat kukkakimput muistuttavat tunnetuimmista töistä, viime viikolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen Orhan Pamukin teoksista.

Uusia painoksia niistä tehdään paraikaa, ja pian kirjakaupassa voi todistaa harvinaista asiaa: että Nobel-kirjailijalta on suomennettu viisi romaania, novelli ja muistelmateos.

Juuri Pamuk teki Kojosta kääntäjän.

Epämääräinen eksotiikan kaipuu oli vienyt pieksämäkeläistytön 1980-luvulla Turkuun opiskelemaan ja interraileille ympäri Eurooppaa. Työleiri Anatoliassa sai kiinnostumaan Turkista, ja 1990-luvulla Kojo opiskelikin jo Ruotsissa turkologiaa. Lopputyö oli määrä tehdä uudesta turkkilaiskirjallisuudesta.

"Soitin Pamukille ja pyysin haastattelua tutkijana. Olin lentänyt etelään halvalla turistilennolla ja tullut bussilla Istanbuliin. Pamukia se kiinnosti, sillä hän kirjoitti Uutta elämää, jossa maantiematkailulla on iso osa. Kirjassa kuvataan esimerkiksi kamalia bussionnettomuuksia!"

Kojon turkin taitokin kiinnosti kirjailijaa. Myöhemmin on käynyt ilmi, että hänen kääntäjistään ainoastaan Kojo käyttää kieltä keskusteluissa.

"Pamuk kysyi, kääntäisinkö Uuden elämän suomeksi, ja minä suostuin."

Romaani ilmestyi suomeksi 1995. Sen jälkeen Kojo on suomentanut Pamukin kolme muutakin romaania sekä muistelmateoksen Istanbulista.

Kojo on kertonut, miten fyysistä kääntäminen hänelle on. Kun Pamukin henkilö sairastaa, hänellekin nousee kuume. Romaaneista on tarttunut myös unettomuutta, selkäkipuja ja muistihäiriöitä.

Joskus on pitänyt kokeilla jopa persoonan jakamista, kun henkilöt ovat puhuneet laajan maan eri alueiden murteita tai käyttäneet yhteiskuntaluokkien omia puheenparsia. "Koulutustaso vaikuttaa kieleen, ja aksentista kuulee, onko puhuja kurdi vai turkkilainen", Kojo selittää.

Erot ihmisten välillä merkitsevät Turkissa paljon. Kojon mukaan maa on "taas kerran" jakautunut kahtia EU-kannatuksen mukaan - ja se on tuonut tapetille muitakin kiistoja. Eri mieltä ollaan kurdivähemmistön oikeuksista, sananvapaudesta, nationalismista sekä islamin ja naisten asemasta.

Myös Pamuk palkintoineen on joutunut kiistojen tuoksinaan, vaikkei se hänelle mitään uutta olekaan.

"Jopa tunnetut vasemmistointellektuellit ovat sanoneet, että Pamuk sai palkinnon vain sen takia, että hän puhuu sitä sun tätä länsilehdille ja mustamaalaa Turkkia", Kojo kertoo. "Monet ajattelevat, että yläluokkaan syntynyt, varakas ja paljon matkustellut Pamuk kirjoittaakin vain ulkomaalaisille."

Turkkilaisessa kirjallisuudessa on hänen mukaansa meneillään jatkuva identiteettikriisi - niin kuin koko maassakin. Kun mielipiteitä yritetään sensuroida ja naiskirjailijoita vainota "siveellisin" perustein, on selvää, ettei kirjallisuus ole ihan vapaata.

Silti sitä kannattaisi Kojosta suomentaa enemmänkin.

"Naiskirjailija Eli Shafak on vähän pamukmainen, taitava ihmissuhteiden ja ihmisen sisäisten syöverien kuvaaja. Lempikirjassani, romaanissa Täipalatsi, kuvataan ekstrovertin kääpiömiehen ja ujon, äärettömän lihavan naisen rakkautta. Kiinnostava Garip-lyyrikkoryhmä taas jatkaa Nazim Hikmetin jäljillä ja kirjoittaa laaturunoutta niillekin turkkilaisille, jotka ovat hädin tuskin lukutaitoisia."

Pamukin suosiokaan ei silti saa Kojoa kovin optimistiseksi näiden kirjojen kääntämisen suhteen.

"Kymmenettuhannet suomalaiset ovat matkailleet Turkissa vuosikausia, mutta olisin toivonut, että kiinnostus maata ja sen kulttuuria kohtaan olisi kasvanut enemmänkin."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi