Julkaistu: 27.10.2000 lehdessä osastolla Kulttuuri
Irma Stenbäck
OULU. "En ikinä ajatellut, että minulla olisi hirveä tarve tulla kirjailijaksi. Nyt tuntuu kuin jotain puuttuisi sisältäni ellen pääse koneen ääreen. Kirjoittamisen löysin vasta parikymppisenä opiskelijana", tunnustaa esikoiskirjailija Jussi Siirilä , 32.
Ahkerana ja pitkäjänteisenä luonteena Siirilän tavoitteena oli saada kunnon ammatti, ja niitähän saa Espoon Otaniemestä. Kemissä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Siirilä valitsi isänsä ammatin. Molemmat ovat kemian diplomi-insinöörejä.
Siirilä ei viihtynyt pääkaupunkiseudulla, vaan kaipasi takaisin Perämeren pohjukkaan. "Polin teekkarihuumorikin oli tosi ummehtunutta."
Siirilä muutti it-maailman ihmemaahan Ouluun, jossa "it-firmat maksaa tuhansien markkojen löytöpalkkion, jos tuot heille it-ammattilaisen. Työvoimapula on hurja."
Entinen kemian insinööri jätti koeputket ja opiskeli telealan ammattilaiseksi. "Rahan takia tietysti. Tänään olen toimeentuleva systeemisuunnittelija", Siirilä naurahtaa.
Ennen esikoiskirjansa
Sopulit julkaisemista Siirilä on ehtinyt vaihtaa ammatteja tiuhaan. Vastavalmistuneena insinöörinä hän sai tutkijan paikan syöpälääkettä tutkivasta ryhmästä Oulun yliopistossa. Siirilä aloitteli jo lisensiaattityötään, kunnes päätti kokeilla opettajan hommia ammattikorkeakoulussa.
Kateederi ei kiehtonut, joten Siirilä ahersi puolitoista vuotta laboratoriolaitteiden myyntimiehenä.
"Kaupparatsujen maailma on rehevä, ihan oma maailmansa. Niillä on hyvät jutut. Aiheita olisi pitkäänkin proosaan", Siirilä tuumaa.
Pohjoisen piirimyyjä päätti lopettaa reissuhommat ja vaihtaa maisemaa. "Olin vuoden itsevalittuna työttömänä ja kirjoitin kirjani loppuun."
Kaksivuotiaan Roosan isälle kirjoittaminen on osa arkipäivän leivän hankintaa. "En koe kirjoittamista irrallisena muusta elämästä. Jätän aikaa kirjoittamiselle eikä se syö päätyötäni. Kirjoitan hitaasti, pari sivua illassa."
Siirilä käyttää novelleissaan pohjoisen murretta, Etelä-Lapin murretta ilman hoota.
"Murre ei ole minulle näyttelyesine vaan työväline. Aihe valitsee kielen. Arkikielenikin on pohjoisen murre."
Novellinsa idut Siirilä on ammentanut ympäröivästä arjesta. Työttömyys ja syrjäytyminen lyö kasvoille muuallakin kuin Sopulin sivuilla.
"Työttömyys on ehdottomasti suurin yhteiskunnallinen ongelmamme. Suomi on jakaantunut hyvinvoivaan ja pahoinvoivaan Suomeen, eikä raja ole vain alueellinen."
Irma Stenbäck OULU. "En ikinä ajatellut, että minulla olisi hirveä tarve tulla kirjailijaksi. Nyt tuntuu kuin jotain puuttuisi sisältäni ellen pääse koneen ääreen. Kirjoittamisen löysin vasta parikymppisenä opiskelijana", tunnustaa esikoiskirjailija Jussi Siirilä , 32.
ESIKOISKIRJAHölömö ilime naamala 27.10.2000
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi