Outo mies Pajalasta valloittaa Ruotsia

Mikael Niemen Vittula-romaani on ensimmäinen August-ehdokas, jossa puhutaan meänkieltä
"Ruotsin kirjallisuus kaipaa lisää mellastavia maalaisia", sanoo syksyn kirjallinen tähti

Tiina Laitila

GÄVLE. Kirjailija Mikael Niemi yllättää yleisönsä nousemalla seisomaan keskelle pöytää. Hän esittää Ruotsin karttaa, ja sijoittaa sille kuntia ja kaupunkeja. Malmö osuu kengänkärkeen, Göteborg polvilumpioon. Niemen kotipaikka Pajala sijaitsee vasemmassa otsalohkossa. Sen ylemmäksi ei Ruotsissa pääse, eikä kauemmaksi, on kirjailijan viesti.

Niemen kuulijakunta, joukko keski-ikäisiä kirjastonhoitajia Gävlen seudulta, huokuu hämmennyksen sekaista ihailua. Kukaan ei uskalla nauraa, kun kirjailija kysyy, mihin Tukholma hänen kartallaan sijoittuisi.

Nauru kirpoaa kuitenkin, ja joiltakin myös itku, kunhan Niemi pääsee tarinan alkuun. Hän kertoo kuinka Pajalan pojasta tuli kirjailija.

Aluksi siihen tarvittiin

saunaa ja Ruotsi-Neuvostoliitto-seuran runokilpailua, lopuksi silkkaa lahjontaa. Myyntiluvut pelasti lottovoitto: kirjailija osti koko rahalla omia teoksiaan.

Tarinasta on myös toinen versio, niin kuin Niemen kaikista kertomuksista. Hänen sukulaisuussuhteensa paroni Münchauseniin on ilmeinen: Niemi sekoittaa surutta totta ja tarua, myyttejä ja mielikuvitusta, eikä mielellään paljasta mikä on mitäkin.

Kirjailijaksi ryhtymisestä hän kertoo kuitenkin myös näin:

"Haaveilin kirjailijan urasta jo kouluaikoina, mutta se ei ollut niin helppoa niillä leveysasteilla. Esikuvat puuttuivat. Pitkään yritin toimia kuin oikeat ruotsalaiset kirjailijat, kirjoittaa hienoista ja abstrakteista aiheista, mutta eihän siitä mitään tullut."

Niemen piti lähteä pois lapsuutensa Tornionjokilaaksosta ymmärtääkseen, että juuri se on hänen paras aihepiirinsä. Pajala ja sen kylät Vittulajänkkä, Paskajänkkä ja Texas, koko Pohjois-Ruotsin kaksikielinen maailma pienine, suurine tapahtumineen.

"Kirjoittamisessani on kyse ikuisesta identiteetin etsinnästä. Me tornionjokilaaksolaiset olemme aina tunteneet, että olemme erilaisia emmekä oikein kuulu mihinkään. Yritän ymmärtää tämän erilaisuuden syitä ja seurauksia."

Niemi julkaisi ensin

runoja, sitten nuortenkirjoja ja näytelmiä. Niissä kaikissa liikutaan pohjoisen Ruotsin maisemissa. Syyskuussa ilmestyi hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaaninsa, kirjailijan omaan lapsuuteen pohjaava Populärmusik från Vittula .

Pajalalaisten kaverusten Matin ja Niilan raa'anhauska kasvukertomus kolahti kerralla Ruotsin kriitikoihin. Kirja sai hyvät arvostelut ja pääsi kilpailemaan ruotsalaisen kirjallisuuden merkittävimmästä vuosittaisesta palkinnosta, Augustista. Kirjailija itse on vieläkin hieman järkyttynyt romaaninsa vastaanotosta.

"Että on kotoisin jostain Pajalasta ja vielä kirjoittaakin siitä, ja on suomalainen sukunimi, ja niin, minun on vieläkin vaikea uskoa sitä. Mutta olen tietysti hyvin, hyvin onnellinen."

Esikoisromaanin pääsy

August-ehdokkaaksi on epätavallista. Täysin ainutkertaista on, että palkinnosta kilvoittelevassa kirjassa puhutaan ruotsin lisäksi myös suomea ja meänkieltä. Niemen romaanin sivuilla esiintyy lausahduksia myös hänen toisella kielellään.

"Sekoitan tekstiin suomen- ja meänkielisiä sanoja, koska haluan näyttää lukijalle, että monet kirjan kohtauksista tapahtuvat oikeastaan suomeksi. Haluan myös saada ruotsalaiset ymmärtämään, ettei Tornionjokilaakson suomi ole mikään ulkomainen kieli, vaan osa tätä maata", Niemi sanoo.

Hän harmittelee, ettei hänen "köökkisuomensa" riitä satunnaisia repliikkejä pidempiin teksteihin. "Suuri suruni on, etten osaa kirjoittaa molemmilla kielilläni. Mutta ehkä minä joskus opettelen."

Siihen saakka Niemi tyytyy haaveilemaan, että hänen romaaninsa käännettäisiin suomeksi. "Suomi on ehdottomasti tärkein kieli, jolle se pitäisi kääntää. Kirjan perusväri on oikeastaan enemmän suomalainen kuin ruotsalainen."

Kirjailija kertoo

hakevansa paljon inspiraatiota juuri suomalaisesta kirjallisuudesta.

"Liksom, Tuuri ja Linna ovat idoleitani. Rakastan suomalaista kerrontaa, ja sitä ihanan brutaalia huumoria."

Vittula-popin synnytys vei Mikael Niemeltä kymmenen vuotta. Romaanin teon loppumetreillä hän muutti takaisin Pajalaan, lähes 20 vuoden poissaolon jälkeen. Vaikka Niemi ironisoi Tornionjokilaakson elämäntapaa väliin rankastikin, hänet on otettu kotiseudullaan lämpimästi vastaan.

"Monet kuntalaiset ovat tunnistavinaan itsensä kirjastani, ja tulevat kysymään, ovatko siinä mukana. Kirjaa on myyty Pajalassa yli sata kappaletta, ja se on paras palkinto", hän kertoo.

"Minut hyväksytään, koska en esitä suurta kirjailijaa. En käytä baskeria enkä ole aina krapulassa, en ole omaksunut sitä varsinkin suomalaisille kirjailijoille niin tyypillistä roolia".

"Knapsun" leiman

Niemi uskoo silti saaneensa. Meänkielinen, epämiehekästä miestä tarkoittava termi on hänen romaanihenkilöidensä Matin ja Niilan painajainen.

"Vaikka minä kyllä yritän käydä hirvimetsällä ja käyttää nuuskaa, yritän olla mies."

Gävlen konserttitalolta kirjailija Niemi matkustaa Östersundiin, missä odottavat sikäläiset kirjastonhoitajat. Sitten onkin jo kiire kotikunnan hiljaisuuteen.

"Pajalassa on hyvä olla kirjailija, koska siellä on niin paljon kertomista. Itse asiassa melkein kaikki on vielä kertomatta", Niemi sanoo ja toivoo, että hänen menestyksensä kannustaisi myös muita Tornionjokilaakson kirjoitushaluisia.

"Kunpa he ajattelisivat, että jos kerran Mikke, miksen myös minä. Ruotsin kirjallisuus kaipaa niin kipeästi lisää mellastavia maalaisia, lisää raitista ilmaa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi