Rakastettu ja nälvitty painoskuningatar

 Painosten kuningatar, La Laila. Laila Hirvisaari, entinen Hietamies, on lahja kustannusyhtiö Otavalle, Suurelle suomalaiselle kirjakerholle ja tietysti Suomen lukevalle kansalle. Hän on vuosikymmeniä ollut suomalaisten ehkä eniten rakastama kirjailija. Hänen kirjojaan on painettu yli kolme miljoonaa kappaletta, ja lähes aina niitä on myyty maassa eniten.

Hirvisaaren tuotteliaisuus ja ehtymätön mielikuvitus ovat kustantaja Leena Majanderinkin mielestä uskomaton ilmiö. Niin on tietysti koko Hirvisaaren ura, ja erityisesti se, että hän kirjoittaa nyt paremmin kuin koskaan.

Nykyään Hirvisaarta lukevat monet sellaisetkin, jotka vuodesta toiseen ovat ostaneet kirjan joululahjaksi jollekin toiselle.

Lappeenrannasta Helsinkiin muuttanut Laila Hirvisaari sanoo haastattelussa, että häntä pilkattiin karjalaisuuden vuoksi 1970-luvulla. Kaari Utrio, Hirvisaaren kollega ja hyvä ystävä, muistelee tuota aikaa Salme Sauren kirjoittamassa Laila Hietamies läheltä -kirjassa (1998). Pääkaupungin "kirjalliset piirit" olivat tuolloin "itsekeskeisiä ja julmia" lappeenrantalaista aloittelijaa kohtaan, joka kertoili avoimesti kaikki asiansa.

Utrio sanoo heti tunteneensa ääretöntä myötätuntoa Lailaa kohtaan. "Laila tuli taistelutantereelle silmät suurina ja ilman aseita. Lisäksi meillä oli sama taakka: lukijoiden suosio. Se oli hirveä synti. Ja tarinan kertominen oli siihen aikaan synti."

"Lailalla ei ollut mitään niistä eväistä, joita piti olla: koulutusta, porvarillista perhetaustaa, ei edes aktiivista vasemmistolaisuutta. Hänellä oli vain Heikki Hietamies ja oma lahjakkuutensa. Ja kirjoittamisen intohimo", Utrio muistelee.

Ja Heikki Hietamieskin oli ihan väärä kortti. Saure kertoo kirjassaan, kuinka silloinen "painosten ja laatukritiikin valtiatar" ei alentunut edes tervehtimään Heikkiä vieraillessaan Hietamiesten kodissa.

Viihteellistä historiallista romaania halveksittiin lehtien kulttuuripalstoilla tuohon aikaan. Lukijat sen sijaan löysivät Laila Hietamiehen heti ensimmäisestä romaanista ( Lehmusten kaupunki, 1972) lähtien. Ja jokainen trivial pursuitin pelaaja tietää, että se tarkoittaa Lappeenrantaa.

Laila Hirvisaari on saanut tunnustusta ja palkintoja elämässään toki runsaasti. Hän sai muun muassa valtion kirjallisuuspalkinnon 1988 ja professorin arvonimen 2002.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi