Runoilija Tiainen elää kaalikeitolla ja pankkilainalla

"Itse olen tieni valinnut, kirjailijan täytyy olla hullun rohkea"

Irma Stenbäck

  "Kirjailija ei ole työtön vaan rahaton. Kukaan työtön ei voi uskoa, kuinka köyhä on kirjailija", kiteyttää runoilija Arja Tiainen , 52, suomalaisen kirjailijan aseman. Tiainen jos kuka tietää, mitä on olla köyhä taiteilija. Vuokrat rästissä, häätö edessä, puhelin ja sähkö katkaistu, tekijänpalkkiot syöty, apurahat loppu eikä matineakeikkoja tiedossa. . .

"Viime talvi elettiin pankkilainalla, kaksi köyhää kirjailijaa. Nyt on valoisampaa kun saimme kirjastokorvausrahat ja stipendin kustantajalta. En ole koskaan käynyt sossussa enkä käy", Tiainen sanoo ylpeästi.

Kaalikeittoa ja porkkanoita on Tiaisen ja Kalevi Haikaran taiteilijaperheessä syöty kyllästymiseen asti. Kun Jyväskylän seudun työttömät pyysivät taannoin Tiaista esitelmöimään tilaisuudessaan, heillä ei ollut varaa maksaa luentopalkkiota. Tiainen tuli ja sai palkaksi täyden ruokakassin.

Arja Tiainen on ikäistään nuoremman näköinen, hoikka ja hymyileväinen ja valkoisissa kesävaatteissaan kuin suoraan trendilehdestä. "Porkkanoilla ja puurolla ei pääse lihomaan", runoilija virnuilee.

Tiainen on aina

ollut köyhä. Hän ei ole koskaan käynyt Ruotsia pidemmällä. Lontoon museot hän haluaisi nähdä ennen kuolemaansa. "Missään nimessä en tahdo valittaa enkä haukkua kollegoita. Itse olen tieni valinnut. Kirjailijan täytyy olla hullun rohkea."

Kymmenen kokoelmaa kirjoittanut Tiainen on sisupussin maineessa. Kiukku ei ole kadonnut runoista eikä runoilijasta. Tiainen on mielissään päästessään lajinsa uusimpaan klassikkoon, Pekka Tarkan Suomalaisia nykykirjailijoita -hakuteokseen.

Tiainen on ollut omapäinen feministi niin runoissaan kuin elämässään. Runoissaan hän on kapinoinut hienostelevaa eliittiä vastaan sättien samalla miesten maailmaa.

Vaikka Tiaisen runojen sosiaalinen kiukku ja elämisen vimma ovat Tarkankin mukaan tasaantuneet, kapina ei ole kadonnut. "Olen syntymäkapinallinen. Se on sitä karjalaista pirullisuutta", Tiainen heittää.

Tiaisella on tekeillä kolme kirjaa, vanhempien romaani ja viimeistelyä vailla oleva runokokoelma. Viisivuotinen apuraha loppui viime vuonna ja talvi oli "yksi elämäni vaikeimmista".

"Runon teko on

elämän tärkein asia ja runoilijan työ maailman vaarallisin ammatti. Tietysti sitä on välillä katkera. Koko ajan pitäisi todistaa luovuuttaan. On kuin olisi jatkuvat ylioppilaskirjoitukset."

Tällä hetkellä Tiainen elää kirjastokorvauksilla, luentopalkkioilla, kustantajan stipendillä ja Teoston maksamilla tekijänpalkkioilla. Ville Valon laulama uusi versio Rauli Badding Somerjoen tunnetuksi tekemästä Paratiisista tuo valoa sanoittaja-Tiaisen arkeen.

" Turkka Mali ihmetteli kuinka mulla on varaa olla liittymättä Teostoon. Liityin heti ja se kannatti."

Tiainen hakkaa runojaan vanhalla kirjoituskoneella. Rahaa ei riitä uusiin silmälaseihin tai uuteen koneeseen.

"Eletään kovia aikoja. Viihde jyrää kulttuurin. Uimahalleja ja jalkapallohalleja rakennetaan, mutta ei ole varaa kirjoihin kirjastoissa."

Kirjailijaliiton tulovertailu

ei yllättänyt Tiaista. "Taiteen tekeminen on olemassaolon taistelua. Kirjailijoillekin pitäisi perustaa kuvataiteilijoiden tapaan halpoja taiteilijakoteja, joissa olisi soppapalvelu."

Sukupuolten välisiin tuloeroihin Tiainen löytää heti vastauksen. "Naista ei oteta vieläkään todesta taiteilijana."

Sujuvasanainen Tiainen esitelmöi usein peruskouluissa ja ammattikouluissa. Koululaiset kysyvät häneltä lähes aina ensimmäiseksi saman kysymyksen: tienaaks tolla rahaa? Ja Tiainen vastaa: "Jos osaa kääntää, tehdä radiojuttuja, lehtijuttuja, kolumneja, arvosteluja ja luennoida ja jos on toimelias, ahkera ja lahjakas."

Haastattelun päätteeksi Tiainen avaa sivun 62 uusimmasta runokokoelmastaan Puiden alla, vihreässä palaverissa :

"Olette siis innostuneita runoistani, hyvä. / Ette kuitenkaan aio / voi maksaa mitään tekijälle. Paha. / Voisitteko kenties postittaa ruokapaketin?/ Suodatinkahvia, riisiä, tonnikalaa, näkkileipää - se tavallinen köyhäinapu. / Savukkeet, taatelit, rusinat kiva yllätys. / Hyvä lausuntataiteilija, oheistan Teille saman version."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi