"Runoushan kuuluu nuoruuteen"

Filosofian opiskelija Olli Sinivaara, 24, ei yllättynyt, kun hänen esikoiskokoelmansa Hiililiekki valittiin ehdokkaaksi esikoisteoskilpailuun. Varhaiskypsänä pidetty kirjanoppinut on palkittu jo kaksi kertaa: pikku-Finlandialla vuonna 2000 ja toisella sijalla J. H. Erkon runokilvassa 2001.

 Filosofian opiskelija Olli Sinivaara, 24, ei yllättynyt, kun hänen esikoiskokoelmansa Hiililiekki valittiin ehdokkaaksi esikoisteoskilpailuun.

Varhaiskypsänä pidetty kirjanoppinut on palkittu jo kaksi kertaa: pikku-Finlandialla vuonna 2000 ja toisella sijalla J. H. Erkon runokilvassa 2001. Hiililiekki on uudempaa tuotantoa. "Tuoreimmat runot on kirjoitettu viime syksynä ja pari vanhinta 2001", hän kertoo.

Ansioihin kuuluu myös Tutkijaliiton viime lokakuussa julkaisema

René Girardin teoksen La violence et le sac ré suomennos Väkivalta ja pyhä. Pari vuotta meni 428-sivuisen kirja kääntämiseen.

"Pääsin Helsinkiin lukemaan sekä kirjallisuutta että filosofiaa. Heitin kolikkoa ja filosofia voitti. Se oli ehkä hyvä, kirjallisuutta harrastan muutenkin."

Hän on opiskellut myös sosiologiaa, antropologiaa, ranskaa, espanjaa ja hieman klassista kreikkaa ja tietysti yleistä kirjallisuustiedettä.

Gradua hän suunnittelee samaisen Girardin ajattelusta.

Miksi Tampereella syntynyt nuorukainen valitsi Helsingin?

"Täällä on elokuva-arkiston Orion - joka ei ole karkkikauppa - ja valtava kulttuuritarjonta. Käyn paljon teatterissa", hän kertoo Café Kafkassa.

Filosofian opiskelijoiden ainejärjestössä Sinivaara ryhtyi kirjoittamaan Minervan pöllö -lehteen. Pian hänestä tuli lehden päätoimittaja.

Sinivaaran runoja on julkaistu Nuoressa Voimassa, elävien runoilijoiden klubin vuosikirjassa MotMotissa sekä Tuli&Savu -lehdessä, jonka toimituskuntaan hän vielä kuuluu.

Varhaisin kirjallinen vaikuttaja oli Väinö Linna. "Luin 14-vuotiaana Täällä Pohjantähden alla. Nyt haluaisin toimittaa Linnasta esseekokoelman."

Muita Sinivaaran arvostamia suomalaiskirjoittajia ovat Otto Manninen Homeroksen suomentajana, Timo K. Mukka, Eeva-Liisa Manner, Mirkka Rekola ja Panu Tuomi.

Ulkomaisista vaikuttajista hän luettelee surrealistien lisäksi nimet Reverdy, Bonnefoy ja Octavio Paz ja monia muita.

"Kuvaan sitä mitä on, mikä on olennaista, kun ei ole jumalaa. Jumalan jättämällä tyhjällä paikalla on pahuutta, mutta on myös hyvyyden ja kauneuden välähdyksiä", tämä kirkon jäsen sanoo. "Runous on vakavaa. Pidän itseäni viime vuosisadan runoilijana, vanhanaikaisesti vielä modernistina, en postmodernistina."

"Niukkuus on naurettavaa. Suomen kielen rytmi on tärkeä. Adjektiivi rytmittää runojani. Onneksi Teos levensi sivujaan pitkiä säkeitäni varten." Hiililiekin sivu lähenteleekin neliön muotoa.

Vaihto-oppilasvuosi Australiassa syvensi jo aiemmin orastanutta kiinnostusta kaunokirjallisuuteen. Hyvän koulun vapaaoppilaana D. H. Lawrence ja uudet englanninkieliset kirjailijat tempaisivat pojan mukaansa. Vuosi oli kuitenkin sikäli pettymys, että uudet liikuntalajit jäivät haaveeksi.

Pikku-Finlandian hän sai abivuonnaan 2000 Tampereen yhteiskoulussa. Hän oli kirjoittanut esseen Thomas Mannin Taikavuoresta.

"Se oli oikeastaan äidinkielen aine. Taikavuori on hyvä esimerkki yhdestä romaanin määreestä, avoimesta ensyklopediasta", Sinivaara sanoo kaukaisuuteen tuijottaen.

"Ehkä joskus minäkin. Runoushan kuuluu nuoruuteen."

Hän tyrmää ihmelapsen määritelmän "Olin tavallinen pikkupoika. Oli raju murrosikä, johon liittyi toilailua eikä koulu silloin kiinnostanut. Vanhempani tukivat minua aina."

Hän pitää itseään frankofiilina.

" Shakespearea lukuun ottamatta englanninkielinen runous ei ole ollut kaikkein väkevintä. Ranskalainen, saksalainen ja espanjalainen kirjallisuus kiinnostavat."

Luonto on läsnä Sinivaaran runoissa. Hänen juurensa ovat paljolti Teiskossa. Sinne hänen täytyy päästä yhä uudelleen.

"En pystyisi kirjoittamaan, jos en liikkuisi luonnossa ja urheilisi. Kymmenen kilometrin lenkki päivässä ei ole tavaton. Juoksu vilistävän maiseman halki onkin vähän kuin runo."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi