Sanna Raville Runeberg-palkinto

Esikoisromaani sota-ajan mielialojen kirjaajasta toi voiton

 Näkymä linja-auton ikkunasta. Harmaa talvimaisema, valoa tuskin nimeksikään. Tasainen maasto on verhoutunut tasaiseen harmauteen, taivas ja maa ovat yhtä. Viime syksynä esikoiskirjan julkaissut Sanna Ravi katsoo ulos. Linja-auto lähestyy hiljalleen Porvoota, jossa hänelle myönnetään tämän vuoden kirjallisuuden Runeberg-palkinto esikoisromaanista Ansari.

Mieliala hylkii maiseman tunnelmia. 10000 euron suuruinen palkinto nostaa mieleen väkisinkin värit - lämmön.

"Palkinto antaa lisää varmuutta. Ensimmäistä kirjaa kirjoittaessa on ihan tyhjän päällä. Nyt pääsen kirjoittamaan heti syksystä toista kirjaani", toteaa Sanna Ravi (s. 1964), joka toimii myös Tampereen yliopistossa tieteellisen kirjoittamisen tuntiopettajana.

" Ansarin kirjoittaminen vei nelisen vuotta. Aluksi ajauduin umpikujaan, kun valitsin kuvaamani jatkosodan kotirintaman maantieteelliseksi tapahtumapaikaksi itäisen Karjalan, Karhumäen ja siellä toimineen tivolin."

Lopullinen oivallus tuli siinä vaiheessa, kun hän älysi sijoittaa tarinan pieneen kirkonkylään, jolla ei ollut mitään selvää maantieteellistä vastinetta. "Vasta tällöin romaanin muoto ja tematiikka kohtasivat ja sain kiinni polyfoniasta."

Runeberg-palkinnon saanut Ansari on varsin poikkeuksellinen esikoisteos. Se on kielellisesti ja rakenteellisesti kypsä romaani, jonka historiallinen aikalaiskuva suur-Suomen tahkoaman propagandan heijastusvaikutuksista kotirintamalla on uskottava - ja pirullinenkin. Sen isänmaan asialle tiukasti omistautunut päähenkilö on Valtion tiedotuslaitoksen mielialatarkkailija Antero Kivekäs.

Ravi ei pidä romaaninsa päähenkilöä propagandan uhrina. Kivekäs on ajan ja paikan ruumiillistuma. Häneen tiivistyy suomalaisuuden idealismi.

"Kyllä hän pikemminkin heijastaa sota-ajan propagandaa. Ehkä muut ihmiset ovat puolestaan hänen idealisminsa uhreja. Ihminen hyväksyy helposti sen totuuden, joka palvelee häntä itseään."

Kirkonkylän postimiehenä siviilityötään tekevä Antero Kivekäs ei suostu hyväksymään apulaistensa huonosti laadituista raporteista välittyvää kuvaa todellisuudesta ja kyläläisten mielialoista. Hän ei voi käsittää, että kyläläisiä kiinnostaa enemmän ruokaperunan kuin idealismin viljely.

"Kirjan teema on idealismin ja todellisuuden välinen kilpailu, jossa todellisuus lopulta voittaa, mutta hyvänä kakkosena maaliin tulee pieni ja sisukas idealismi."

Sanna Ravi katsoo, että Ansarista kirjoitetut arvostelut ovat viipaloineet romaanin tematiikkaa varsin keskeisistä näkökulmista. Häntä ainoastaan ihmetyttää se, että niin harvoissa arvioissa keksittiin yhdistää Antero Kivekäs Don Quijoteen.

" Milan Kundera on kuvaillut cervantesilaista maailmaa paikaksi, jossa absoluuttisen totuuden korvaavat suhteelliset totuudet. Siinä maailmassa taistelevat niin Don Quijote kuin Antero Kivekäskin - molemmat ovat yksitotuuksisen idealismin sissejä, periksi antamattomia taistelijoita", Ravi toteaa.

Palkintoraadin mukaan "sota-aikaan sijoitettu romaani kertoo, kuinka hullu aika luo hulluja ihmisiä, mutta se kertoo myös nykyhetkestä piirtäen kenen tahansa fundamentalistin psykologisen profiilin".

Esikoisteos sai Runeberg-palkinnon viimeksi 2003.

Tänä vuonna muut Runeberg-palkintoa tavoitelleet kirjat olivat Riikka Pelon romaani Taivaankantaja, Eva-Stina Byggmästarin runokokoelma Älvdrottningen, Joel Haahtelan romaani Perhoskerääjä, Jari Järvelän romaani Kansallismaisema, Malin Kivelän romaani Du eller aldrig, Maritta Lintusen novellikokoelma Ovisilmä ja Johanna Venhon runokokoelma Yhtä juhlaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi