Susirajalta susitutkijaksi Roomaan

Tieto-Finlandian voittaja Mika Rissanen suunnisti antiikin maailmaan jo kouluaikoina

 Noin säyseä ja lempeä mies, vaikka tutkii ammatikseen susia - latinaksi. Mika Rissanen on Karjalan poikii, hymy koko ajan päällä.

Historioitsija Rissanen tuli Helsinkiin hakemaan Tieto-Finlandiaa suoraan Roomasta, jossa hän susikultteja tutkii.

Rissanen, Sami Koski ja Juha Tahvanainen kuittasivat torstaina Tieto-Finlandian kirjallaan Antiikin urheilu.

Rissanen virnisti palkituista ehkä eniten, sillä kirja oli sentään hänen ideansa. Lisäksi Rissanen sai tietokirjojen suomalaisen pääpalkinnon ensiyrityksellä. Se on 27-vuotiaalta aika hurja varaslähtö kirjalliselle uralle.

Rissanen tekee parhaillaan antiikin historiaan liittyvää lisensiaatintyötä Keski-Italian susikulteista. Sudella oli vahva asema antiikin Roomassa, muuallakin kuin imperiumin pääkaupungissa.

Me maallikothan muistamme Rooman tunnuksesta suden, joka imetti kaksospoikia Romulusta ja Remusta.

"Rooman susista on kirjoitettu paljon, mutta ei niinkään ympäröivien alueiden susikulteista", Roomaan lauantaina palaava antiikin tutkija kuvailee. Ensi viikolla Rissanen lukee jälleen museoissa ja etsii susikulttien alkutekstejä italialaisista kaupungeista.

Työ susien parissa on kai kotoperäinen kutsumus, sillä susi on Rissasen kotikunnan Valtimon vaakunan tunnus.

Valtimo sijaitsee "susirajalla", Vaara-Karjalassa. Susia Rissanen ei ole Valtimon mailla kertaakaan nähnyt, vaikka on juosta jolkotellut kunnan metsissä tuhansia kilometrejä.

Palkitun kirjan juuret ovat siinä, että Rissanen oli nuorempana SM-tason suunnistaja. Urheilija ehti tykästyä kouluaikoina myös antiikin historiaan. Suunnistajana Rissanen halusi Jyväskylän liikuntatieteelliseen, mutta se ei tärpännyt. Lukion ysipuolen todistuksella Rissanen pääsi kuitenkin heti lukemaan matematiikkaa. Sieltä hän laajensi reviiriään humanistiselle puolelle.

Tekijäkolmikko kävi kirjaa varten läpi kymmeniä teoksia alkukielellä, Rissanen kertoo. Joskus vanhoihin suomennoksiin luotettiin, kuten vaikka Homerokseen.

Kolmikko osaa sujuvasti latinaa ja kreikkaa, ja he ovat toisilleen tuttuja Jyväskylän ajoilta. Eli työskentely sitten sujui varmaan alkukielillä? Puhuitteko te latinaa keskenänne?

"Kyllä myö välillä...", venyttää Rissanen kotimurteella.

Tekijät suunnittelivat vaatimatonta kirjasta, jonka aiheena olisi muukin antiikin urheilu kuin vain olympialaiset, niin Ateenan olympiavuotta 2004 kuin elettiinkin.

Kirja pysyi paljon paremmin aikataulussa kuin Ateenan kisakoneisto. Käsikirjoituksen latinistit jättivät jo jouluna 2003. Antiikin urheilu tuli ulos keväällä 2004, kun kisakaupungin stadion oli vielä kattoa vailla. Jyväskyläläinen kustantaja - Atena - yllätti. Se kokosi Antiikin urheilusta ison värikkään historiallisen urheilukirjan.

Säntillinen mies tämä Rissanen. Hän ilmoittaa kotisivuillaan jopa lyöntinopeutensa konekirjoittajana: 1750 lyöntiä kymmenessä minuutissa.

Hän myös opettaa yläasteella Jämijärvellä Satakunnassa historiaa ja englantia. Muita ansioita Rissanen hankkii kirjoittelemalla historiasta sanomalehtiin. Kirjakin on tekeillä.

Opiskelijalehteen Rissanen on tehnyt latinankielistä sarjakuvaa. Sen tekstittäminen sujuisi häneltä neljällä muullakin vieraalla kielellä. Lisäksi hän on aloitellut puolaa, iiriä ja karjalan kieltä.

Niin se Karjala, se Valtimo... onkos se rajapitäjiä?

"Annas kun piirrän", Rissanen sanoo ja hahmottelee kotikuntansa Pohjois-Karjalan päälaelle. Kartanpiirustus on verissä, sillä kartat muovasivat ajattelua suunnistaessa. Myös Antiikin urheilun kartat Rissanen luonnosteli graafikoille.

Voiton hetkellä Rissanen, miltä nyt tuntuu? Pyydän että latinisti lausuisi toisella kotimaisellaan sananparren, joka kuvaa tunnelmia: kenties citius, altius, fortius?

" Mens sana in corpore sano." Terve sielu terveessä ruumissa. Rissasen suusta se ei kuulosta kliseeltä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi