Sven Lindqvist kirjoitti pommien vuosisadan historian

"Tulevaisuus on kirje- ja autopommien"

Timo Hämäläinen

  Kun Sven Lindqvist alkoi kirjoittaa keskiviikkona suomeksi ilmestynyttä kirjaansa Nyt sinä kuolit. Pommien vuosisata , hänellä oli kaksi lähtökohtaa.

Toinen oli hänen omassa lapsuudessaan.

"Kun opettelin lukemaan, tavasin muun muassa opaskirjasta 'Ilmahyökkäys! Miten minun on toimittava?' Varhaiset lapsuusmuistot ovat olleet viime kirjojeni taustalla, Tappakaa ne saatanat lähti liikkeelle ruotsalaisen lähetyssaarnaajan Kongon joukkomurhista kertovasta kirjasta", Sven Lindqvist, 68, sanoo. Hän on Helsingissä puhuja- ja kirjan julkistamismatkalla.

Toinen lähtökohta on juuri Tappakaa ne saatanat -teos.

"Tämä kirja on tavallaan jatkoa sille, sehän kertoi tuhoamisajatuksen synnystä 1800-luvun toisella puoliskolla. Eli, että 'alemmat' rodut olivat tuhoutumassa ja ne oli tuhottava. 1900-luvulla nämä ihmiset olivat tuhoutumassa pommituksin. Ajanvietekirjallisuuden lisäksi sotilassuunnittelu julisti niitten tuhoamista etenkin siirtomaissa."

"Ensimmäiset ajatukset kokonaisen väestön pommittamisesta ovat peräisin jo 1880-luvulta, kolmekymmentä vuotta ennen ensimmäistä lentokonetta. Tulevaisuudenkuvaukset olivat etuajassa, kuten asiaan kuuluu."

Samoin nykyään,

tulevaisuuden pommeja ovat kirje- ja autopommit. Valtiot eivät silloin sodi ydinasein, vaan ääriryhmät ottavat vallan tuhotakseen juuri 'alemmat' rodut.

Onko etäältä tappaminen suuri keksintö?

"Aina on yritetty tappaa niin pitkän matkan päästä kuin mahdollista. Kivenheitossakin on kysymys siitä. Ajatus on siis ikivanha. Vasta nyt voi istua bunkkerissa kaikessa rauhassa levittämässä tuhoa ja kuolemaa valtamerten toisella puolen."

Etäältä tappaminen on siten viety aina mielettömyyteen saakka.

"Esimerkiksi Kosovossa nähtiin, että käytetyt asejärjestelmät eivät soveltuneet tarkoitukseen. Kosovossa tavoiteltuun lopputulokseen, väestönosien vihanpidon lopettamiseen, olisi päästy vain maan päällä. Pommittamalla luotiin vain hävitystä ja kurjuutta."

Kylmän sodan aikana sanottiin kuitenkin, että kauhun tasapaino pelasti meidät maailmansodalta.

"Toki sanottiin. Merkillistä oli, että Neuvostoliitto saattoi romahtaa uhkaamatta lainkaan näillä aseilla. Jos kaikki riippui 'kauhun tasapainosta', miksi sitten ei tapahtunut mitään kun toinen puoli katosi?"

Varustelukierrehän katkaisi neuvostokaulan.

"Siinä taitaa olla vähän perää, mutta vaikka Neuvostoliitolla ei ollutkaan varaa 'tähtien sotaan', sillä oli tarpeeksi tuhoaseita koko ihmiskunnan tuhoamiseen." Nyt sinä kuolit on julman 1900-luvun historiaa, Guernica, Sheshaven, Dresden, Tokio, Hiroshima. . .

Lindqvist ennustaa

kirje- ja autopommien tulevaisuutta, valtiot särkyvät, pienet ryhmät sotivat keskenään. Kalliita asejärjestelmiä ei voi käyttää konfliktien ratkaisuun. Kaduille nousee barrikadeja, tiesuluilla huligaanit ryöstelevät ja tappavat.

"Sotia ei enää synny, ainakaan vanhassa 'kunniallisessa' merkityksessä", Lindqvist lainaa israelilaista sotateoreetikkoa Martin Van Creveldiä .

Sven Lindqvist: Nyt sinä kuolit. Pommien vuosisata. Suomentanut Heikki Salojärvi. Pequod. 320 s. 159 mk.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi