Syyskuun 11. ajoi Kanadan pois USA:sta

Michael Ondaatjen uusin romaani kuvaa saavuttamisen ja menettämisen ikuista kiertokulkua
Englantilaisen potilaan kirjoittaja ei usko kronologiseen kerrontaan

toronto. Käsi heilahtaa taaksepäin. Sormet ovat nyrkissä, mutta peukalo osoittaa jonnekin kaukaisuuteen selän takana. Sri Lankassa syntynyt kanadalaiskirjailija Michael Ondaatje yrittää paikantaa kuvainnollisesti Kanadan ja Yhdysvaltojen välistä rajaa.

"Syyskuun 11. päivän terrori-isku muutti myös kirjallisuuden aseman Yhdysvalloissa. Muissa maissa kirjoitettu kirjallisuus menetti sen pienenkin jalansijan, joka sillä oli ollut Yhdysvalloissa", toteaa Michael Ondaatje, joka sai joulukuussa 2007 Kanadan merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon romaanistaan Divisadero.

Palkinto tuli kohdalle jo toistamiseen. Ensimmäisen kerran hän sai tämän Kenraalikuvernöörin palkinnon läpimurtoromaanistaan E nglantilainen potilas, joka on tähän mennessä käännetty peräti 300 kielelle.

"Syyskuun 11. päivän terrori-iskulla oli sellainen lähes hysteerinen shokkivaikutus, että se sulki Yhdysvaltojen kirjamarkkinat puhtaasti kotimarkkinoiksi. Aiemmin esimerkiksi kanadalainen kirjallisuus näkyi hyvin kirjakaupoissa, mutta nyt näkyvyyden tiellä on paljon esteitä. Edes yhteinen kieli ei auta. Samalla tavalla myös vierailevien humanistien ja tutkijoiden työtilaisuudet Yhdysvalloissa ovat menneet kortille", huomauttaa Michael Ondaatje, joka kuitenkin uskoo, että vallanvaihto Valkoisessa talossa avaa väkisinkin tämän pattitilanteen.

Itseään hän ei ole riuhtaissut irti Yhdysvalloista. Hänen uusimman romaanin nimi Divisadero juontaa juurensa samannimisestä kadusta San Franciscossa.

Romaanin yksi keskeinen maantieteellinen ja henkinen miljöö sijoittuu noin 45 minuutin ajomatkan päässä San Franciscosta sijaitsevaan ruraaliin Petalumaan.

Poikkeuksellisen isosta kansainvälisestä menestyksestä huolimatta Michael Ondaatje (s. 1943) on onnistunut säilyttämään oman tahtinsa kirjoittaa kirjoja. Hän julkaisee romaanin keskimäärin joka seitsemäs vuosi. Divisaderoa edeltänyt romaani Anilin varjo julkaistiin 2000. Sitä edeltänyt Englantilainen potilas taas 1992.

"Minulla on oma tapani kirjoittaa. En pysty aloittamaan uutta romaania heti sen jälkeen, kun olen saanut romaanin valmiiksi. Esimerkiksi Sri Lankan sisällissotaa käsitelleen, vahvasti poliittisen Anilin varjon jälkeen en voinut lähes kolmeen vuoteen edes ajatella kirjoittavani romaania."

"Pääsin Anilin varjosta eroon kirjoittamalla elokuvaleikkauksesta kertovan teoksen The Conversations: Walter Murch and the Art of Editing Film. Se puhdisti pöydän proosalle. Divisaderon kirjoittaminen vei sitten viitisen vuotta."

Michael Ondaatje kertoo kirjoittaneensa Divisaderosta miltei viisitoista erilaista versiota ennen kuin oli tyytyväinen lopputulokseen. Samalla käsikirjoituksesta katosi yli kolmannes sivuista. Myös muutama henkilöhahmo sai lähtöpassit romaanin maailmasta.

"Kirjoittaminen vie minut aina väkisinkin ikään kuin veden alle. En tiedä, mitä lopulta tapahtuu. Proosaa kirjoittaessani käytän paljolti runouden strategiaa, sillä keskityn tekstin avoimuuteen, elliptisyyteen, vihjaavuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen enkä halua rakentaa tapahtumien tai tunnelmien välille liian suoria siltoja."

Elliptisyys näkyy selvästi myös henkilöhahmoissa.

"Kuvittelen henkilöhahmojen elämän kokonaisuutena, mutta vien romaaniin siitä vain pienen, näkyvän osan. He eivät ole koko ajan näyttämöllä", myös runoilijana tunnettu Michael Ondaatje paljastaa.

Runoilijana hän on saanut kahdesti Kenraalikuvernöörin palkinnon. Runous proosassa ei merkitse hänelle lyyristä kieltä vaan rakennetta. Hän ei usko kronologiseen kerrontaa.

Juuri suomeksi ilmestynyt Divisadero kuvaa Pohjois-Kaliforniassa elävän kolmen nuoren Annan, Clairen ja orvon Coopin arkisen elämän väkivaltaista murenemista ja heidän tulevaisuutensa saamaa uutta ja odottamatonta suuntaa. Tarina kohdentui versio versiolta yhä tiukemmin juuri näiden ihmisten identiteetin rakentumisen, pirstoutumiseen ja muokkaantumisen sekä heihin itseensä kiertyviin yllättäviin ihmiskohtaloihin.

"Poistin lopulta esimerkiksi kokonaan jakson, joka niveltyi Mircea Eliaden käsityksiin myyttisestä todellisuudesta. Minä kuvasin naista, joka yrittää määritellä tähdistä sekstantin paikan eikä päinvastoin. Se ei istunut kokonaisuuteen, ei ainakaan tähän kokonaisuuteen", Michael Ondaatje kertoo.

Pois pyyhitty nainen tuskin herää myöhemminkään henkiin. Ainakaan aiemmin mystistä kuolleista heräämistä ei ole tapahtunut hänen romaaneissaan.

"Poistin myös Englantilaisesta potilaasta monia tarpeettomia henkilöhahmoja. Panin liuskat kirjekuoreen siltä varalta, että palaisin näihin hahmoihin myöhemmin. En ole sitä tehnyt. En edes tiedä, missä tuo kirjekuori nykyään on",Ondaatje muistelee. Divisadero on siinäkin mielessä jännittävä romaani, että se on samalla sekä kollektiivinen että individualistinen. Ondaatje kuvaa lopultakin vain muutamia ihmisiä aikakausien ja tapahtumien halkeamassa, mutta onnistuu samalla kaivamaan esiin ajan ja paikan yleisemmän hengen. Divisadero kuvaa hienovireisesti saavuttamisen ja menettämisen ikuista kiertokulkua ajassa ja paikassa. "Olen kiinnostunut piilomerkityksistä ja piilotetuista elementeistä."

Yhdysvalloissa monet ovat pitäneet Divisaderon rakennetta ongelmallisena. Euroopassa, eritoten Saksassa, romaanin rakennetta on Ondaatjen mukaan taas kehuttu.

Kirjailija uskoo, että Yhdysvalloissa televisio on yhdenmukaistanut ihmisten käsitykset tarinasta ja tarinallisuudesta.

"Minä en kirjoita sillä tapaa, että haluaisin ryhtyä tekstissäni selittelemään sitä, mitä kuvaan. Ikävä kyllä näyttää siltä, että lukijat ovat muuttuneet yhä laiskemmiksi eivätkä he enää viitsi tehdä töitä ja etsiä tekstistä merkityksiä, vaan ne täytyisi tarjota heille valmiiksi pureskeltuina annospaloina."

Ondaatjen mukaan muutamia kriitikkoja on sapettanut se, että romaanista on hankala tehdä juonireferaattia, koska siinä kuvattujen tapahtuminen järjestys ei noudata perinteistä logiikkaa.

"Kirjoittaminen on ikään kuin veistoksen tekemistä, kaikki turha on piikattava pois."

Yhdessä mielessä Divisadero on ollut Michael Ondaatjelle pitkällisen toiveen täyttymys. Toiveen toteutumien liittyy uhkapeliin, johon Coop addiktoituu myöhemmin elämässään. "Olen aina halunnut kirjoittaa romaanin, jossa pokerikäden kortit on kuvattu oikeilla symboleilla. Nyt olen sen vihdoin saanut tehdä, vaikka kustantaja yritti pitkään pannakin hanttiin."

Sota näkyy myös Divisaderossa. Sen yhtenä kehyksenä on Irakin sota. Ondaatje korostaa, että näin hän on halunnut muistuttaa siitä, ettei sotaa pääse pakoon. Se seuraa romaanin henkilöhahmoja tv-uutisten välähdyksissä. Rauha on suhteellinen käsite.

Teemojaan hän ei etukäteen tosin tiedä. Kun Leijonan puvussa ilmestyi 1987, hän sai tietää kirjoittaneensa siirtolaisuutta käsittelevän romaanin. Hyvä niin, hän naurahtaa.

"Kirjoittaessani ryömin mudassa ja olen sidoksissa tiukasti maahan. Siinä en pysty millään näkemään taivasta." Divisadero on espanjaa ja tarkoittaa paitsi erottamista myös katsetta kaukaisuuteen, Ondaatje kertoo ja osoittaa kädellään kaukaisuuteen selkänsä takana - toistamiseen.

Kirjoittaja tapasi Ondaatjen Torontossa helmikuussa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi