Tutkija romuttaa suomalaisten myyttejä

David Kirbyn mukaan suomen kieli on helppoa, ja naiset hakeutuvat vapaaehtoisesti kahvinkeittäjiksi

LONTOO. Professori David Kirby puhuu erinomaista suomea.

Häntä ei pidä kuitenkaan kehua siitä liikaa. Ainakaan ei pidä ihmetellä, miten britti on oppinut niin vaikean kielen.

"Suomen kieli on aika helppoa. Kieliopissa on selkeät säännöt. Ruotsia on paljon vaikeampi oppia", Kirby sanoo.

Kirbyn mielestä suomalaisten mesoaminen kielensä vaikeudesta on tyypillistä pienelle kansakunnalle. Omasta olemisesta ja historiasta pitää löytää jotain ainutlaatuista, jolla erottua muista.

Kirby tietää mistä puhuu. Nyt jo eläkkeelle siirtynyt University College Londonin professori on tutkinut työkseen Suomen historiaa.

Ensikosketuksensa Suomeen hän sai jo 60-luvun alussa englannin kielen opettajana.

Kirbyn tuore kirja A Concise History of Finland on kaikkea muuta kuin nimensä mukainen suppea esitys aiheestaan.

"Suomen historia on ollut tavattoman kiehtova", Kirby sanoo. Hän viittaa kriisien läheisyyteen eli sisällissotaan, talvi- ja jatkosotaan sekä isoon itänaapuriin.

Mutta suomalaisten suosikkiuskomuksia Kirby ei allekirjoita. Hän ei pidä esimerkiksi suomalaisia naisia erityisen emansipoituneina.

"Suomalaiset naiset osallistuvat harvoin keskusteluihin tasavertaisina miesten kanssa - akateemisessakaan maailmassa. Naiset ovat omaksuneet vapaaehtoisesti kahvinkeittäjän roolin."

Suomalaisilta puuttuu myös halu johtaa.

Kirby muistelee Kalevi Sorsan kertoneen 70-luvun alussa, kuinka hän olisi halunnut hylätä pääministerin työt ja palata takaisin opiskelemaan. Nykyinen pääministeri Matti Vanhanenkin on harmitellut julkisuudessa pääministeriksi joutumista.

Kirbyn mukaan todellista johtamisen paloa on löytynyt vain Urho Kekkoselta ja Väinö Tannerilta.

Yleinen kainous johtajan tehtävien edessä on voinut olla Suomelle siunauskin. Varovaisella johtajuudella on vältetty vääriä liikkeitä.

"Suomi tuntuu tehneen lähes aina oikeita päätöksiä. Suomen sisällissota olisi tosin ehkä voitu välttää", Kirby sanoo.

Suomalaisesta politikoinnista puuttuu hyökkäävä nationalismi. Karjalaankin kaivataan vain tunnetasolla.

Kirby ei kuitenkaan usko, että suomalaiset pystyvät suhtautumaan venäläisiin normaalisti vielä pitkiin aikoihin. Osin tämä johtuu historiasta, osin Venäjän nykyisestä epävakaudesta.

"Suomalaisilla on taipumus liioitella Venäjään liittyviä uhkia kuten rikollisuutta ja aidsia", Kirby väittää.

Kirby oppi käytännön suomea savolaisella heinäpellolla, silloisen suomalaisen vaimonsa kotitilalla.

Vaimonsa hän oli tosin tavannut jo aiemmin englantilaisella maatilalla, kun tuleva puoliso oli matkustanut saarivaltioon oppimaan kieltä.

"Suomi tuntuu yhä vieläkin kodilta. Kivointa on jutustella suomalaisten ystävien kanssa kahvipöydässä."

Kirby kuitenkin väittää, ettei hän ole vieläkään oppinut ymmärtämään "suomalaista sielua".

Suomalaiseen pikkujutustelun puutteeseen on ollut vaikea tottua. Suomalaiset myös pahastuvat käsittämättömistä asioista.

Suomi ja etenkin Helsinki ovat muuttuneet suuresti viimeisen 40 vuoden aikana.

Kirbyn ensivaikutelma pääkaupungista oli harmaa. Ravintoloiden isokokoiset tarjoilijat pitivät kovaa kuria: "Se oli varmaan ihan oma naisrotunsa."

Puistossa puliukko uhkasi hakata Kirbyn, koska britti oli uskaltautunut tämän nimikkopenkille.

"Nyt kaikki on niin toisin. Tietysti Suomellakin on ongelmansa, mutta millä maalla ei olisi."

Suomen tarinan ja kirjansa juonen Kirby tiivistää yhteen lauseeseen: "Se on kertomus pienestä eurooppalaisesta maasta, josta tulee vaikeuksista huolimatta menestystarina." Suomalaisilla on taipumus liioitella Venäjään liittyviä uhkia kuten rikollisuutta ja aidsia."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi