"Tyypillinen suomalainen mies ei tee hyvää makaronilaatikkoa"

Kari Hotakainen yllättyi voittoromaaninsa vastaanotosta

 "Voittorahoilla ostan kaksitoista vuotta vanhaan kuumaveriseen italialaiseen Alfa Romeooni uudet jarrupäät, tytöille mekot ja vaimolle jotain mukavaa. Sitten jatkan kirjoittamista", tiivistää tuorein Finlandia-voittaja, kirjailija Kari Hotakainen, 45.

Nahkatakkimies on vetänyt juhlan kunniaksi tumman puvun päälleen. Hotakainen astuu Vanhan ylioppilastalon lavalle kuin urheilusankari: puku kiristää hartioista, mutta oikea käsi heittää voitonmerkin.

"Elämästä minulla ei ole harhaluuloja, onneksi kirjoittamisesta on. Vasta Lastenkirjan kohdalla tajusin, mitä vaistonvaraisuus käytännössä tarkoittaa. Siitä lähtien olen seurannut sivupolkuja, uinut tajunnanvirrassa ja tarrannut vaistoon kuin oksankarahkaan juuri ennen ratkaisevaa vesiputousta."

Hotakainen kiittelee kustantamonsa myynti-ihmisiä, jotka parkaisivat tuskasta lukiessaan Buster Keaton, elämä ja teot -kirjan lyhytiskuista tajunnanvirtaa sanoen: "Juoni, Hotakainen, juoni! Vasta sitten näitä aapisia voi myydä taajamiin!"

Tyyni mies ei paljasta sisintään vaikka tunnustaa hyvänolontunteensa 20 vuoden kirjoittamisen jälkeen. "Tuntuu hienolta, kun on sielultaan pitänyt itseään marginaalikirjailijana ja sitten kotirintamamies Matti Virtanen yllättää."

Juoksuhaudantie kertoo varastomies Matti Virtasesta, joka ei ole koskaan sotinut ja joka rakastaa rauhaa, rokkia ja lenkkipolkuja.

Sitten yksi nyrkinisku muuttaa Virtasen maailman, ja vaimo ja tytär jättävät kotitöissä kunnostautuneen isän. Raudanluja mies haluaa perheensä takaisin - ja samalla oman rintamamiestalon Pohjois-Helsingistä. Romaanin juonta, puhumattakaan katharttisesta lopusta, ei tässä kannata paljastaa kirjaa lukemattomille.

Kotirintamamies Matti Virtasesta kannattaa kuitenkin keskustella. Harvoin Finlandia-palkittu romaani on jo kättelyssä yltänyt neljänteen painokseen, ollut syksyn myynti- ja arvostelumenestys ja herättänyt jopa sosiologitkin väittelemään Hotakaisen-Virtasen sukupolvesta.

Miksi näin? Onko romaanisi Matti Virtanen tyypillinen nyky-Suomen mies?

"Ei missään nimessä, se on väärä johtopäätös. Virtanen on todella epäsuomalainen. Hän haluaa perheensä takaisin, ei juo ja tekee hyvää makaronilaatikkoa. Virtanen on mies, joka kaunistaa Stakesin tilastoja. Hän löikin selvin päin, ei ollut elämäntapahakkaaja."

Tekijä pitää romaaniaan psykedeelisenä. Hän halusi kuvailla tiettyjä muutoksia sotien jälkeen syntyneen miehen maailmassa, piirtää yhden mieskuvan. Hotakainen ei olisi ikinä uskonut, millaisen vastaanoton näin ponteva mies saisi.

Sosiologi, yhteiskuntatieteiden tohtori Matti Virtanen kirjoitti jopa esseen Matti Virtasten sukupolvesta. Sosiologin mukaan romaani jäsensi jotain sellaista yhteistä kokemusta, jota ei ole aiemmin näin voimakkaasti ilmaistu.

Voiko tästä enää nousta, seitsemän romaania, viisi runokokoelmaa, nuortenromaanin, kuunnelmia, näytelmiä ja tv-sarjoja kirjoittanut ja pinon palkintoja napannut taiteilija Hotakainen?

"Ilman muuta. Aito kirjailija tekee juttujaan läpi elämän. Eivät niihin palkinnot vaikuta."

Kirjailijantyöhön Hotakainen suhtautuu vakavasti. Kun hän sulkee työhuoneensa oven, hän sulkee samalla ristiriidat ulkopuolelle.

"Ihmisenä olen keskeneräinen ja rauhaton, mutta osaan keskittyä kirjoittamiseen. Kun kirjoitin runoja, ei liikahtanut lehtikään. Lastenkirjojen kirjoittaminen oli varsinainen oppikoulu."

Kirjoittaminen on hänelle edelleen vaistonvaraista. "Jos kirvesmies kertoisi rakentavansa vaistonsa varassa, hän olisi entinen kirvesmies."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi