Uusi sukupolvi haluaa rikkoa säkeiden muodon

Juhana Vähäselle kirjallisuus on koko elämä - muu on toisarvoista

turku. "Olen steinerilaisen kasvatuksen tulos. Taide on aina kuulunut elämäni tärkeimpiin asioihin", sanoo kirjallisuuden opiskelija Juhana Vähänen, 22.

Tiiviin opiskelun ohella hän on saanut valmiiksi esikoiskokoelmansa Cantorin pölyä. Hän ahkeroi myös Tuli & Savu -runouslehden toimittajana.

Runoilijan urasta haaveksivat on hyvä tavata siellä missä heidän säkeensä syntyvät. Cantorin pölyä on vaikea kirja. Yhtä vaikea kuin suorin tie Vähäsen opiskelijaboksiin Turun ylioppilaskylässä.

Soluslummien seasta löytyy vihdoin oikea numero. Jyväskylässä syntyneellä Vähäsellä kävi hyvä tuuri. Hän sai ensimmäisenä opiskelusyksynä yksiön ylioppilaskylästä. Oma vessa, keittonurkkaus ja ikkunan edessä eläviä puita.

"Parasta on oma rauha. Raivostuttavinta on seinän takana huutava musiikki keskellä yötä. Ei niille mitään voi. Ylioppilaskylä on ankea paikka."

Kämpän seinällä on yksi kuva: juliste Kafkasta. Sänkyä ei ole, vain patja lattialla. Kirjat komeilevat ojennuksessa hyllyssä. Työpöydän valtaa tietokone, jolla Vähänen kirjoittaa runonsa ja tulevan gradunsa suomenruotsalaisista modernisteista 1920-luvulla.

"Pistän kaikki rahani kirjoihin. Otin opintolainaa, koska haluan valmistua maisteriksi neljässä vuodessa."

Kolmatta vuotta kotimaista ja yleistä kirjallisuustiedettä, filosofiaa, valtio-oppia ja poliittista historiaa opiskeleva Vähänen on saanut tarpeekseen "tylsästä" Turusta. Hän aikoo muuttaa Helsinkiin, lähelle runoilijaystäviään."Turussa ei ole kunnon kulttuuria."

Kolmen opiskeluvuotensa aikana Vähänen on käynyt kerran ylioppilaskylän kaljakapakassa Three Beersissä. Kokemus oli karmea. Hän ei tunne seinänaapureitaan eikä muitakaan talonsa opiskelijoita.

"Elämäni on lukemista ja kirjoittamista. Taide ja kirjallisuus ovat tärkeintä, muu on toisarvoista. Olen luonteeltani sisäänpäinkääntynyt melankolikko."

Vähänen rakastaa mustaa huumoria ja ironiaa. Molempia löytää hänen esikoisrunoistaan. Kokoelma syntyi puolessa vuodessa, vaikka säkeitään kirjoittaja hioo useaan kertaan.

"Yksikään kriitikko ei ole vielä huomannut runojeni lavastemaisuutta. Säkeeni ovat sanaleikkejä, viittauksia sellaiseen mitä ei ole. Esikoiskirjailijoihin suhtaudutaan Suomessa liian lempeästi. Kritiikki on lähes mitäänsanomatonta."

Runouden uusin polvi haluaa rikkoa klassisen säemuodon, myös Vähänen. "Runouden muoto on sivulle heitetyt sanat ja säkeet, joiden avulla luodaan merkitys, tulos, runo."

Esikoiskokoelma vilisee suuria nimiä Shakespearesta Hemingwayhin. Kotimaisia mielikirjailijoita Vähäsellä on pitkä liuta: Paavo Haavikko, Anselm Hollo, Pentti Saarikoski, Bo Carpelan, Henry ja Oscar Parland, Elmer Diktonius ja Marko Tapio.

Kustantaja halusi nimeksi Cantorin pölyä. Cantor oli saksalainen matemaatikko ja yksi joukko-opin luoja. "Oma nimiehdotukseni oli Missä valaanraato ajautui rantaan. Matematiikkaa en ymmärrä."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi