"Vain paholainen voi kertoa Hitleristä"

Norman Mailerin kuvaama nuori Adolf Hitler on romaanissa vielä pahuuden oppipoika
"Paholaisen työnkuva ja toiminta tuovat mieleen CIA:n"

provincetown. Ranta hiljenee vähitellen. Laskuveden paljastama hiekka alkaa kuivua, Cape Codin lahdella aallot rauhoittuivat ja meri tyyntyy. Kuivalle maalle jäänyt poiju köysineen on kuin rantaan huuhtoutunut mustekala.

Noin kymmenen metrin päässä rannasta, maisemaan hyvin istuvassa kolmekerroksisessa talossa ei hiljaisuudesta ole tietoakaan. Yhdysvaltain ehkä tunnetuin nykykirjailija Norman Mailer on päässyt vauhtiin. Hän puhuu Adolf Hitleristä, joka on monia etukäteen arveluttanut päähenkilö hänen uusimmassa romaanissaan The Castle in the Forest.

Führerin nuoruusvuosista ja vanhemmista kertova romaani ilmestyi lauantaina suomeksi nimellä Adolfin linna. Suomennoksesta vastaavat Kalevi Nyytäjä ja Tommi Uschanov.

"Kirjoitin tätä romaania todella innoissani. En ole vuosikymmeniin ollut niin rentoutunut kirjoittaessani kuin nyt. Tässä iässä ei enää kovin paljon pohdi sitä, tekeekö kirja hallaa vai edistääkö se kirjallista uraa. Sitä vain paahtaa tekstiä - ja nauttii", toteaa hyväntuulinen Mailer ja etsii sopivaa asentoa isosta korituolista, jonka selkänojan takaa avautuu näkymä Cape Codin lahdelle.

Jo ihmisiän mittaisen kirjallisen uran tehneen Mailerin ääni on edelleen vahva, elinvoimainen. Hän hymähtää, että vääjäämätöntä ikääntymistä ei voi kuitenkaan piilottaa. Jaloissa on kremppoja, eivätkä silmät kestä kirkasta valoa. Hän täyttää tammikuussa 85 vuotta.

Lähtökohta on kummeksuttanut monia. Romaani Hitleristä? Juutalainen kirjoittamassa romaania demonisesta ja demonisoidusta natsi-Saksan johtajasta, joka oli vastuussa kuuden miljoonan juutalaisen teurastamisesta.

"Ei kannata kirjoittaa kirjaa, jos ei ole valmis ottamaan riskiä. Joissakin kirjoissa riski on isompi kuin toisissa. Kaksi kertaa urani aikana olen sortunut karttamaan riskejä. Romaanilla Of the Women and Their Elegance tiesin ärsyttäväni vain muutamia feministejä. Samoin tein teoksessa Marilyn. Kirjoitin sen nopeasti muutamassa kuukaudessa, suoraan minä-muodossa, eikä lopputulos ole kummoinen - nätti pikku kirja mutta vailla riskiä."

Mailer korostaa, että ei olisi varmasti koskaan alkanut kirjoittaa romaania Hitlerin lapsuudesta Itävallassa, jos hän ei olisi keksinyt tehdä paholaisesta romaanin kertojaa. "Ilman paholaista Hitleristä ei voi kirjoittaa."

Paradoksaalista on, että hän pääsi sinuiksi maan päällä riehuneen paholaisen tarinan kanssa vain antamalla äänensä paholaiselle, ehkä Hitleriäkin suuremmalle absoluuttiselle pahalle.

Kertoja saa romaanissa myös ihmisen muodon, vaikka onkin paholainen. Hän on Schutzstaffelia, keskitysleirejä ja Gestapoa johtaneen Reichsführer Heinrich Himmlerin alaisuudessa toimivaan SS:n erikoisjaokseen IV-2a:han kuuluva arjalainen tiedustelu-upseeri Dieter, jonka tehtävä on selvittää Hitlerin kiistanalainen syntyperä.

"Jotkut lukijat ovat olleet pettyneitä, kun Dieter paljastuukin paholaiseksi. Minä halusin vain käyttää SS-upseeria naamiona, kerronnallisena koukkuna. Sitä paitsi tarinan paneminen lähes arkkityyppisen SS-upseerin piikkiin olisi ollut liian helppo ratkaisu", Mailer selittää, oikoo jalkojaan ja katsoo suoraan silmiin.

Yli 600-sivuinen Adolfin linna on hieno sekoitus tiukkaa, tarkoin tutkittua tietoa ja keksittyjä tapahtumia ja henkilöitä. Mailer on lukenut tarkkaan Hitleristä ja Kolmannesta valtakunnasta kirjoitettuja kirjoja ja tutkimuksia

"Perehdyin ainakin kahteensataan kirjaan, mutta yllättävää oli, että ainakaan englanniksi ei ollut saatavilla kovinkaan paljon tietoa Hitlerin lapsuudesta ja nuoruudesta."

Mailerin mukaan Führerin lähes kirjoittamaton lapsuus ja vähälle tiedolle jääneet kotiolot tekivät mahdolliseksi sen, että työhön pystyi lähtemään puhtaalta pöydältä. Perehtyminen historiaan auttoi Maileria kuitenkin piirtämään Hitleristä varsin tarkan kokonaiskuvan.

Syy siihen, että Mailer halusi keskittyä nimenomaan Führerin lapsuusvuosien kuvaamiseen, on hyvin yksinkertainen ja henkilökohtainenkin.

"En ole koskaan aiemmin koko tuotantoni aikana kirjoittanut lapsuudesta. Nyt halusin sen vihdoin tehdä."

Sen sijaan isän ja pojan välisen suhteen kuvaaminen - tällä kertaa jykevän Aloisin ja hennon Adolfin - ei ole uutta. Se on lähes 60 vuotta sitten kirjailijana aloittaneen Mailerin tuotannossa tuttu teema, joka nousi näkyvään osaan jo hänen toisessa romaanissaan Barbary Shore 1951. Adolfin linna onkin yhtä paljon romaani Alois Hitleristä kuin hänen pojastaan Adolfista, pikku Adista.

Mailerin mielestä paholaisten toiminta maailmassa, tiettynä historiallisena hetkenä ja tiettyjen ihmisten sielussa on aivan samanlaista tietojenkeruuta ja tietojen hyödyntämistä ja väärentämistä kuin mitä keskustiedustelupalvelut eri puolilla maailmaa tekevät joka päivä.

"Paholaisten työnkuva ja toiminnan organisointi tuovat mieleen CIA:n."

Juuri paholainen on mukana, kun tullivirkailija Alois Hitler siittää pojan kolmannelle vaimolleen Klara Pölzlille. Poika saa pääsiäismaanantaina 1889 Braunaussa nimen Adolf. Myös paholainen laskee pikku Adiin oman siemenensä.

Mailerin kehimä biologinen paljastus saa myös reaalisessa maailmassa lihallisen vastineensa, joka selittäisi arjalaisen Führerin sekaverisyyden. Mailer nimittäin haluaa romaanissaan osoittaa, että kaikki spekulaatiot Hitlerin suvun mahdollisesta insestistä ovat totisinta totta.

Aluksi Mailer ehdottaa, että Alois ja Klara olivat itse asiassa eno ja sisarentytär, mutta päätyy lopulta siihen, että Klara on varmuudella Aloisin oma tytär, jonka äiti oli Johann Pölzlin vaimo Johanna Hüttler.

"En yrittänyt niinkään keksiä mitään uutta kuin katsoa, mikä olisi voinut olla mahdollista. Näin tehdessäni pidin kuitenkin mielessäni historialliset tosiasiat. Romaanissa on vain yksi keksitty henkilö: mehiläishoitaja Magnus Rudiger, Der Alte. Keksittyä ei sen sijaan ole se, että Adolfin isä piti mehiläisiä."

Toinen pommi on kuvaus Adolfin pikkuveljen Edmundin kuolemisesta tuhkarokkoon helmikuussa 1900. Adolfin linnassa syylliseksi siihen paljastuukin pikku Adi - isänsä ainoaksi toivoksi jäävä poika. Pikkurikolliseksi päätynyt, isänsä etunimen kasteessa saanut isoveli Alois oli lähtenyt kodista jo neljä vuotta aiemmin.

Pahuus on alkanut kasvaa Adissa. Sitä ennen hän on polttanut isänsä mehiläiskeot.

Mailer näkee kiertoteitse myös myöhempien tapahtumien siemenet juuri Adolfin lapsuudessa, vaikka hän haluaakin välttää yksinkertaistavan jälkiviisauden.

"Adolfista tuli paha, sitä ei voi kieltää, mutta hän ei todennäköisesti ollut lapsena vielä itse perkele."

Alois vie esimerkiksi Adolfin kuuntelemaan Richard Wagnerin Lohengrin-oopperaa helmikuussa 1902 Linzin kehnonpuoleisessa oopperatalossa. Wagnerin maine kärsi myöhemmin siitä, että hänestä tuli natsien lempisäveltäjä.

"Maininta oopperakäynnistä on historiankirjoissa, mutta olen sitä hivenen mukaillut", Mailer paljastaa.

" Adolfin linnan kirjoittaminen vei minulta neljä vuotta. Jo lapsena, 1930-luvun alussa muistan äitini sanoneen, että Hitler tappaa meidät kaikki. Siitä saakka Aloisin ja Klaran poika on tavalla tai toisella vaikuttanut minun elämääni. Sodinkin häntä vastaan."

Aurinko on noussut keskelle maisemaikkunaa. Mailerin sihteeri Dwayne Prickett kiiruhtaa vetämään verhot eteen.

Kirjoittaja ja kuvaaja tapasivat Norman Mailerin keväällä 2007.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi