Viisi lehmää ja isopäinen koira

Hannu Hirvonen nauttii kirjoittaessaan absurdeja tarinoita
"Kirjoihini kelpaa kaikki, mikä ihmiseltä jää yli"

 Millainen on mies, jonka kirjoissa koira puhuu sukkelia, apilapöhöiset lehmät leijuvat ja poika nimeltä Ville Pluto Ilmari Pihlaja tekee aikamatkoja oppainaan Vergilius ja Olavi Paavolainen?

Keväällä ilmestyvän kolmannen kirjansa Listahirmut luokituksen mukaan hän on jo lähempänä Tymperöä kuin Tumpeloa - vaiheessa, jossa 20-65-vuotiaat miehet käyvät autolla töissä.

Lasten- ja nuortenkirjailija Hannu Hirvonen, 38, ei käy autolla töissä. Hän työskentelee kotonaan Turun Puistomäessä: lukee, mietiskelee ja kirjoittaa.

Sitä ennen hän on ollut töissä muun muassa rehutehtaassa ja kirjakaupan varastossa, opiskellut ja hoitanut lapsiaan.

Kerrotaan nyt sekin, kuinka Hirvosesta tuli kirjailija.

Hirvonen soittaa bassoa "hyvin paikallisesti suositussa yhtyeessä" nimeltä Jep jep jep, joka ainakin basistinsa mukaan soittaa sekamelskaa. Vähitellen sellaiset sanoitukset kuin Koiratarinoita ja Päätä seinään alkoivat muuttua tarinan muotoon.

Bändin musiikki on kuulemma uponnut niin keskikaljabaareissa kuin lastenkutsuilla. Samaa voisi sanoa myös Hirvosen kirjoista.

Myös muut Hirvosen harrastukset ovat jättäneet jälkensä kirjojen kerrontaan: kulttuurihistoria, antiikki, tietokirjallisuus, antropologia - kaikki, mikä vähänkin liittyy ihmiseen maailmankaikkeudessa.

Historialliset faktat sekoittuvat fiktioon, kirjalliset viittaukset nuorten fantasiaan. Vielä kun otetaan mukaan aikamatkailu, saa aikuislukijakin kyytiä.

"Kirjoihini kelpaa kaikki, mikä ihmiseltä jää yli. Ne ovat kaikkiruokaisia sikoja täsmälleen Juicen, Pulkkisen ja Horatiuksen tarkoittamassa mielessä", Hirvonen sanoo.

Aikamatkailulla on Hirvosen viime syksynä ilmestyneessä kirjassa Kynnet ja päivät tärkeä tehtävä: se tekee historiaa ymmärrettäväksi nuorten kielellä.

"Kun menneisyyden pieniä yksityiskohtia selittää tällaisella absurditeetilla ja vetää punaisen maton historian alta pois, voi huomata, että aivan samanlaisia ovat ihmiset olleet silloinkin."

Hirvosen mielestä on turhaa erottaa toisistaan elämän eri osa-alueita: tärkeää ja turhaa, vakavaa ja lapsenmielistä, sitä, mikä on mennyttä ja mikä tulevaa. Ja myös sitä, kuka on aikuinen, kuka lapsi. Siksipä onkin vaikea sanoa, kenelle hänen kirjansa on suunnattu.

"Kaikki tässä elämässä kuitenkin sekoittuu erikoisiksi keitoksiksi. Mennään kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Kukaan ei kehity suoraviivaisesti kohti korkeampaa olentoa, vaan aina kiepsautetaan lapsuuden kautta", Hirvonen sanoo. "Kehitys vaatii paluuta taakse."

Hirvosen tarkoitus ei silti ole olla turhan opettavainen. "Kirjani tulee nielaista kokonaisina. Sitten vasta tieto alkaa vähitellen sulaa lukijan vatsalaukussa. Liikaa ei tarvitse korostaa päätä. Jos niin tekee, voi maha mennä sekaisin."

"Mutta on kai aurinko kummempaakin nähnyt", toteaa Karvat ja kaikki -kirjan kertoja, isopäinen koira ja suuri myös ajatuksiltaan - tilanteessa, jossa apilaniityllä makaa viisi lehmää vahvistimiin kytkettyinä, kaksi punkkaria, ruttuun ajettu pakettiauto ja myös se isopäinen koira.

"Eihän sitä tarvitse kuin lukea sanomalehteä huomatakseen, että todellisuus on tarua ihmeellisempää", Hirvonen sanoo.

Kirjailijasta tuntuu, ettei hän muuta saisi kirjoittamalla aikaiseksi kuin absurdia. "Mutta ei elämä ole pelkkää hahhahhaata, absurdissa on myös aavistus surumielisyyttä. En silti voisi vakavasti kuvitellakaan kirjoittavani suurta suomalaista kertomusta. Pienet tarinat sopivat minulle paremmin", hän sanoo.

Myös maailmanjäsentämistä voi Hirvosen mielestä oppia pienten yksityiskohtien kautta - nimittäin listoja tekemällä! Hirvosen keväällä ilmestyvä Listahirmut listaa niin Suurimmat pamaukset ja jyräykset kuin kissa Mölli Muurisen ruokailuajat ja -tavat.

Kirjoittamisprosessissa juuri listat olivat niitä kaikkein työläimpiä, vaikka muuten kirja syntyi helposti, kirjailija kertoo.

"Itsellänikin oli oikein hauskaa ja aurinkoista."

Listahirmujen jälkeen Hirvonen aikoo kirjoittaa nuortenkirjatrilogiansa loppuun. Sen jälkeen hän sanoo kirjoittavansa jotain aivan muuta, kenties romaanin aikuisille.

"Ehkä siitä sitten tulee tylsä ja pitkäpiimäinen", Hirvonen hymähtää. Uskoisiko tuota.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi