Paistista tuli raskas

Esikoiskirja. Viime vuosina yhdenpäivänromaaneissa on hengailtu Mikko Rimmisen kuvaamana Kalliossa ja pyöritty Elina Hirvosen silmin aktivismin ja perheen ongelmissa.

Satu Taskisen esikoisromaani Täydellinen paisti siirtää päivän mittaisen katseen Itävaltaan.

Päähenkilö Taru Korhonen yrittää kokata itävaltalaisia perinneruokia perhejuhlaa varten.

Täydellisen paistin valmistaminen ei olekaan helppoa. Esteeksi tulevat ristiriitaiset ohjeet ja välinpitämätön itävaltalaisnaapuri. Valuttaako lientä paistin päälle vai ei? Siinäpä kysymys, joka alleviivaa kansallisten perinteiden pienuutta ja mielivaltaisuutta – vaikka niitä yleispätevinä yritetään meille esittää.

Kuvauksen kohteena on sama ilmiö, jota Suomessa kutsutaan "perinteiseksi jouluksi". Nainen ahertaa saadakseen aikaan täydellisen harmonian, jonka sitten pilaa epäonnistuvien yksityiskohtien kimara. Viime vuonna ilmestynyt Juhannus italialaiseen tapaan lähti liikkeelle samalla idealla, tosin lopputulos oli viihdettä.

Wienissä itsekin asuva esikoiskirjailija hahmottelee paistin avulla lukijan eteen ulkopuolisuutta ja alkuperäisväestön ennakkoluuloisuutta. Päähenkilöllä on vilpitön pyrkimys olla itävaltalainen, mutta miehen perhe ei sitä vain hyväksy.

Yhdenpäivänromaanissa ei ole aikarajauksen takia paljoakaan tilaa uusille tapahtumille. Sen vuoksi havainnot ja pään sisäiset tapahtuvat ovat korostetusti tarkastelun kohteena. Niitä pitäisi sitten kuvata erityisen tuoreesti.

Täydellisen paistin kertoja on kuin kronikoitsija, joka ei keskity oikeastaan mihinkään. Päivä valuu raskaasti eteenpäin, ja päähenkilön turhautuminen uuteen sukuunsa lisääntyy. Kerronta hyppelee päähenkilön ajatusten mukaan paikasta toiseen.

Pitkäveteisyys ja kerronnan monipolvisuus kuuluvat lajityyppiin, mutta siinäkin tulee lukijan rajat vastaan.

Yritys huumoriksikaan ei tarinaa pelasta, vaikka paistin kohtalo vähän hihityttikin.

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto parhaalle esikoisteokselle jaetaan 15. marraskuuta. Kymmenen ehdokasta nimetään lokakuun lopulla.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi