Kukapa ei haluaisi ikuista elämää?

”Vastaus on ikuinen elämä”, esikoiskirjailija Ilkka Mujunen heitti vastaukseksi kysymykseen miksi hän haluaa kirjoittaa kirjoja.

Kaija Valkosen johtamassa keskustelussa Kirjamessuilla pohdittiin kirjailijaksi tulemista Suomessa vuonna 2008. Pohjana oli Mika Waltarin vuonna 1933 kirjoittama Aiotko kirjailijaksi? –teos.

Waltari antaa kirjailijuudesta haaveileville monia varoituksen sanoja. Sammakon kustantaja Seppo Lahtisen mielestä Waltarin kirja on edelleen ajankohtainen.

”Waltarin kirja on hyvä lukea edelleen, jos aikoo kirjailijaksi.”

Lahtinen pisti varoittelun vieläkin ronskimmaksi. Hän siteerasi Charles Bukowskia, jonka mukaan kirjailijana eläminen tarkoittaa ”ikuista yksinäistä hulluutta”.

Eikä kaunokirjallisuudella Suomessa elä.

”Jos aikoo saada toimeentulonsa kirjoittamisesta, täytyy kirjoittaa muutakin kuin kaunokirjallisuutta”, sanoi Otavan Anja Salokannel.

Kirjoittaminen on nyt suosittua. Osasta kirjailijoita on tehty tähtiä, mikä ei välttämättä ole hyvä asia.

”Käsikirjoituksia tulee yhä enemmän, mutta taso vain laskee. On vaikeampaa kirjoittaa romaani kuin kävellä Big Brother -talon ovesta sisään.” Lahtinen linjasi.

Kustantajien ohje kirjailijaksi aikoville oli, että teksti kannattaa ensin tehdä niin valmiiksi kuin omin avuin pystyy.

”Idean, näytteen tai synopsiksen pohjalta ei voi tehdä päätöstä kaunokirjallisuudesta.” Anja Salokannel muistutti.

Eikä pidä lannistua, kun tulee pakit. On mentävä seuraavan kustantajan luo.

”Kannattaa koputella monille oville. Isoissa taloissa on mennyt läpi käsikirjoituksia, joita me ei olla pidetty tarpeeksi hyvinä. Se on makuasia”, Lahtinen sanoi.

Ja jos kustantaja ottaa tekstin työstettäväksi, siitä se työ vasta alkaa.

”En olisi uskonut, että kustantajan kanssa tekstiä käsiteltäisiin niin kauan”, esikoiskirjailija Tiina Raevaara sanoi.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi