26.10.2008 14:41
150-vuotisjuhliaan viettävä Suomen Kustannusyhdistys kokosi sunnuntaina kokeneita kustantajia messujen Kirjakahvilaan puhumaan työnsä suurista ja pienistä hetkistä. Huipennuksena kuultiin alan veteraanien arvioita siitä, mitkä ovat olleet uran kipeimmät virheet ja suurimmat onnenpotkut.
Otavan kustannusjohtaja Leena Majander muisteli järkyttyneenä kahdenkymmenen vuoden takaista tuntematonta amerikkalaiskäsikirjoitusta, Robert James Wallerin Bridges of Madison County -romaania. "Se kertoi Iowasta, joten annoimme sen tutulle iowalaismiehelle luettavaksi. Hän palautti tekstin roikottaen sitä inhoten sormiensa välissä.
Myöhemmin kuulimme, että nurkan takana WSOY:n pojat olivat luettaneet sen nuorella assistenttineitosella, joka oli ahminut sen yhdessä yössä ja liikuttunut kyyneliin. Se ratkaisi kustannuspäätöksen, ja tämä menetys harmittaa edelleen. Miten nenäni ei havainnut kunnon rakkauskertomusta?"
WSOY:lta talvella lähtenyt ja oman kustantamon perustanut Touko Siltala taas kertoi karmivan esimerkin siitä, miten "hermeettisessä umpiossa kustantajakin voi elää." "YLE:n MOT-ohjelmassa kerrottiin, että Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta oli sensuroitu. Se kuulosti minusta lähinnä huvittavalta. Kun toimittajat sitten alkoivat soitella, tutustuin alkuperäiskäsikirjoitukseen, ja tukka melkein nousi pystyyn, niin kiinnostava se oli."
Siltala sanoo huoanneensa monesti helpottuneena siitä, että kustantamo ei hylännyt Dan Brownin Da Vinci -koodia, vaikka kirjan uskonnollinen sisältö arveluttikin. "Onneksi luetimme sen lopulta kokeneella ja suhteellisen erehtymättömällä Matti Snellillä, joka sanoi: ottakaa ja ostakaa aiempikin romaani. Puolen vuoden päästä Brown olikin jo Yhdysvaltain myyntilistojen kärjessä."
Suurimpina onnenpotkuinaan kolmessa kustantamossa työskennellyt Suurpää pitää Pertti Niemisen neljättä runokokoelmaa ja Sirkka Turkan esikoisteosta Huone avaruudessa. SKS:n julkaisemalle J. G. Granön Altai-kirjallekin kävi hyvin, kun kesken uuden painoksen teon jälkeläiset löysivät vinttiä siivotessaan tutkimusmatkailijan alkuperäiset lasinegatiivit. Leena Majander muisteli lämpimästi Gustav Hägglundin muistelmia, jotka olivat helpot tehdä, kun käsikirjoitus valmistui kolmessa kuukaudessa, ja tekijä paitsi suunnitteli kannen luki vielä tekstinsä äänikirjaksikin.
Touko Siltalasta taas Kreetta Onkelin Ilonen talo oli riemastuttava yllätys. "Harmaalle paperille suttuisesti kirjoitetusta tekstistä tuli hieno esikoisromaani."
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi