25.10.2008 14:30
Arvi Perttu, Eleonora Joffe ja Polina Kopylova.
”Suomalainen kulttuuri on sulkeutuneempaa ja suomalainen kirjallinen establishment on suljetumpi.”
Siinä Suomen Penin puheenjohtajan, suomentaja Jukka Mallisen vastaus siihen, miksi Ruotsissa on enemmän uussuomalaisia kirjailijoita kuin Suomessa.
Uussuomalaisuudesta kirjallisuudessa keskusteltiin Kirjamessuilla torstaina.
Lasten kirjallisuuden kääntäjä Anna Zidorova muistutti, että Ruotsissa on kyllä paljon enemmän maahanmuuttajiakin.
Mutta nyt maahanmuuttajien, tai uussuomalaisten, kirjallisuus on tulossa meillekin. Kumpaa nimitystä nyt sitten pitäisi käyttää?
”Toisen polven uussuomalaisiin ei sovi nimitys maahanmuuttaja”, sanoo Eila Rantonen Tampereen yliopistolta.
”Uussuomalaisuus-termi toimii tässä tapauksessa aika hyvin. Maahanmuuttajataustainen kirjallisuus tuo aina jotain uutta kirjallisuuteen”, Teos-kustantamon toimitusjohtaja Maria Säntti sanoo.
Teos järjesti kirjoituskilpailun maahanmuuttajille. Säntti pitää lähetettyjen tekstien tasoa korkeana. Kirjoittajat ovat osanneet hyödyntää oman taustansa kirjallista perinnettä.
”Klassisen arabialaisen runouden pohjalta suomeksi kirjoitettu runous”, Säntti kertoo esimerkin.
Kilpailun parhaimmisto julkaistaan antologiana tammikuussa.
Rantosen mukaan maahanmuuttajien kirjallisuus käsittelee usein työelämää ja perhekokemuksia sekä pohdiskelee kieltä. ”Olennaista on miten he ilmaisevat identiteettiään uudessa kulttuurissa, sekä miten he löytävät identiteettinsä kustannusmaailmassa.”
Tässä on myös ongelmansa. Maahanmuuttajuudesta voi tulla eräänlainen fetissi.
Suomessa kuutisen vuotta asunut venäläinen toimittaja ja kirjailija Polina Kopylova ei haluaisi olla lyhyesti muodikas maahanmuuttajakirjailija.
”Joskus otetaan maahanmuuttajakirjailija esille malliapinaksi. Mä kutsun sitä benettoniksi, kun yritetään näyttää että meillä on kaikenlaista – niin kuin United Colors of Benetton.”
Eleonora Joffe on 25 vuotta Suomessa asunut muusikko ja kirjailija. Hänen mielestään pelkkä maahanmuuttajuus ei riitä kirjallisuuden sisällöksi.
”Olen lukenut hyvin monien emigranttien kirjoja, niitä on tarpeeksi eikä niitä kukaan jaksa lukea. Pitäisi olla jotain yleisinhimillisempää.”
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi