Mieluummin överit kuin vajarit

PMMP-yhtye sai alkunsa sattumalta, mutta tarinasta kasvoi satumainen

Eihän tämän näin pitänyt mennä.

Kukapa olisi arvannut, että yksi vuosituhannen alun suosituimmista kotimaisista rockyhtyeistä olisi rakennettu Popstars-formaatin raunioille. Tai että yhden kesähitin ihmeestä kasvaisi kaikki raja-aidat kaatava ilmiö. Saati sitä, että yhtyeen anarkistinen tee-se-itse-henki sukeltaisi formaattihittien ohi.

Niin siinä vain kävi. Kuusi vuotta perustamisensa jälkeen PMMP on yhä uransa huipulla ja sitä myöten kirjansa ansainnut.

Oikeastaan vasta nyt paljastuu, kuinka sattumanvaraisesti koko PMMP:n tarina sai alkunsa. Yhtyeen molemmat laulajat Paula Vesala ja Mira Luoti olivat kyllä mukana Popstars-ohjelmassa, mutta tuskin tapasivat toisiaan ennen kuin kilpailu oli molempien osalta ohi.

Kirja nostaa avainhenkilöksi musiikin moniottelijan Kari Hynnisen, joka vielä tuolloin työskenteli yhtyeen tulevassa levy-yhtiössä. Hän saattoi tytöt yhteen ja tarjosi valmista pakettia. Aikakoneesta tuttu Maki Kolehmainen olisi tehnyt biisit.

Ei näin!

Suunnitelma kariutui heti alkumetreillä, mutta sattumalta Hynninen oli osunut jossain oikeaan. Vesala ja Luoti löysivät toisensa ja syöksyivät suin päin kohti tuntematonta. Lauluntekijäksi löytyi Luotin vanha tuttu Jori Sjöroos, jonka demon päälle tytöt huutelivat rivouksia.

Syntyi ensimmäinen hitti Rusketusraidat.

Ehkä juuri siksi PMMP:stä tuli niin iso ilmiö kuin siitä tuli. Yhtye ei ole seurannut olemassa olevia trendejä, ja se on edennyt omilla ehdoillaan vastoin musiikkibisneksen sääntöjä. Kun sama asenne näkyy ja kuuluu myös riehakkaissa esiintymisissä, sen edessä on vaikea olla valloittumatta.

"Me kaikki vaan roiskittiin menemään niin kuin hyvältä tuntui, ei siis suunniteltu mitään linjoja ja kaaria tai muuta joutavaa", Paula Vesala kertoo yhtyeen kakkoslevyn teosta. "Me haluttiin raakaa punkkia, jossa voi huudella, mitä sylki suuhun tuo."

Ihan näin yksiselitteistä musiikin teko ei tietysti ole. Myös PMMP:n ydinkolmikon taustalta paljastuu vankka kokemus musiikintekijöinä, alan opintoja ja loputonta keikkailua.

Olennaisempaa lienee se, että PMMP:lle tämä kaikki on ennemmin ponnistuslauta. Yhtye ei ole jäänyt osaamisensa ja kokemuksensa vangiksi, vaan pyrkii koko ajan askeleen pitemmälle. "Mieluummin överit kuin vajarit", tiivistää Mira Luoti perusajatuksen.

Kuuden vuoden ikään ehtineen yhtyeen historiikki tarjoaa harvoin suuria dramaattisia käänteitä. PMMP on nyt niin suosionsa kuin luomisvoimansa lakipisteessä, joten tarina etenee tasaisessa noususuhdanteessa.

Kirjan keskeiseksi sisällöksi nousee asianomaisten esittely ja yhtyeen uurastus menestyksen eteen. Muusikkoläppää musiikin tekemisen arjesta on välillä uuvuttavuuteen saakka: se on harvoin tähdellistä muille kuin asianomaisille.

Myös muoto on raskas. Kirja rakentuu vuolaista ja teemasta toiseen hyppivistä haastattelulausunnoista, joita olisi surutta voinut tiivistää. Sisäpiirin ulkopuolista näkemystä edustaa vain Pasi Kostiaisen tiivis esipuhe.

Sitten taas toisaalta. Kirja on kohteensa näköinen: hiomaton ja rönsyilevä mutta mukaansatempaava ja värikäs. Runsas kuvamateriaali ja tien päältä kerätyt listaukset vain lisäävät kirjan viihdyttävyyttä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi