INTERNETIN KIRJEENVAIHTAJA Tällä palstalla seurataan World Wide Webin uutisia, ilmiöitä ja outouksia.

Alibaban autotallin arvoitus

 Erikoisautoihin paneutuneet keskustelufoorumit ovat kuhisseet viime viikkoina. Syynä on ollut internetissä kiertävä legenda portugalilaisesta antiikkiautolöydöstä, joka on saanut lempinimen "Alibaban autotalli".

Yksityiskohdat vaihtelevat eri palstoilla, mutta perusjuoni on kaikissa sama:

Mies on ostanut Portugalista maatilan. Kauppaan on sisältynyt myös syrjässä sijaitseva varastohalli. Ostajalle on kerrottu, että se on ollut suljettuna ainakin 15 vuotta eikä kukaan tiedä, mitä siellä on. Paksut teräsovet on hitsattu kiinni.

Kun ovet avataan, paljastuva näky on unenomainen: rakennus on täynnä vieri viereen pysäköityjä antiikkiautoja. Kaikkia peittää paksu kerros tomua ja linnunkakkaa. Autoja on kaikkiaan 180, joista suurin osa on 1950–1960-luvun urheiluvaunuja.

Juttu olisi yhtä uskottava kuin X-filesin jakso, ellei tarinan tukena olisi 64:ää valokuvaa. Niitä voi käydä katsomassa muun muassa osoitteesta www.intuh.net/barnfinds. Kuvien alkuperää on mahdotonta selvittää vedenpitävästi. Ne ovat kiertäneet kymmenillä sivustoilla.

Vanhojen autojen harrastajien Mobilisti-lehden päätoimittaja Jan Enqvist löytää valokuvista paljon harvinaisia autoja.

"Kokoelman kerääjällä on ollut seinät leveällä ja katto korkealla. Autoja on 1920-luvulta 1980-luvulle, ja ne ovat kotoisin maailman kaikilta kolkilta. Keräilijä ei ole ollut kovin elitistinen, sillä urheiluautojen lisäksi kuvissa esiintyy aivan tavallisia aikansa perheautoja", Enqvist sanoo.

Hän pitää kokoelman himotuimpana amerikkalaisena autona Chrysler Eight Roadsteria vuodelta 1931.

Mielenkiintoisimpia autoja ovat kuitenkin eurooppalaiset erikoisautot, kuten Lancia Flaminia Zagato (valmistettu 443 kappaletta vuosina 1958–1967), Bristol 405 Saloon (265 kpl 1954–1958) ja Alfa Romeo 1900 Sprint (1 796 kpl 1954–1958).

"Alun perin ohjuksia ja sotatarvikkeita Ranskan hallitukselle valmistaneen Matra-yhtiön Matra-Bonnet Djet ei sekään ole ihan joka pojan urheiluvaunu."

Kokoelman tuorein auto on Renault 205, jonka valmistus alkoi vuonna 1983. Auton nokka on kolarin jäljiltä lytyssä.

Tarina kokoelman löytämisestä on niin kummallinen, että epäilykset heräävät.

Mahtaako yksikään asia tässä legendassa pitää paikkansa? Kaikki tiedot ovat enemmän tai vähemmän arvailuja, eikä missään muualla rikkinäinen puhelin toimi niin hyvin kuin internetissä.

Valokuvat autoista ovat kiistattomia. Sen sijaan ensimmäistä mainintaa autoaarteesta joutuu jäljittämään. Lopulta varhaisin postaus löytyy espanjalaiselta Forocoches.com-keskustelupalstalta, jossa asiasta kertoo nimimerkki RS01 23. 1. klo 1.06.

RS01 oli löytänyt kuvat kunnostettuja klassikkoautoja myyvän Interclassico-autokaupan sivuilta. Parikymmentä kilometriä Lissabonista pohjoiseen sijaitsevassa Lourelin kaupungissa majaansa pitävä autokauppa poisti kuvat kuitenkin jo muutaman tunnin kuluttua eikä vastannut yhteydenottopyyntöihin.

Lisätietoja putoili palstalle seuraavien päivien aikana.

Kokoelman omistajaksi väitettiin "portugalilaista lääkäriä", joka olisi harkinnut autojen myymistä Interclassicolle. Lääkärin omistaman Keski-Portugalissa sijaitsevan varaston jäljille löytää kuulemma palstalle lähetetyn satelliittikuvan avulla.

Tämä vinkki pitää ainakin osittain paikkansa. Seuraamalla A23-tietä Google Earthissa löytää saman näkymän läheltä Castelo Brancon kaupunkia. Ilmakuvissa erottuu pitkänomainen rakennus.

Se tosin voi olla yhtä hyvin kasvihuone kuin varastohalli.

Vaikuttaa siltä, että kokoelma on kuin onkin portugalilainen. Siihen viittaavat myös kuvissa näkyvät portugalilaiset rekisterikilvet.

Sen sijaan tieto varaston löytymisestä "vahingossa" tuntuu tuulesta temmatulta.

Jäljet johtavat toistuvasti Interclassicoon. Sattumaa tai ei, monissa autokaupan sivuilla olevissa valokuvissa kellonaika on merkitty oikeaan alanurkkaan samalla tavalla kuin varastosta otetuissa kuvissa.

Toistaiseksi vakuuttavimman selityksen on antanut Pedro Rebordão portugalilaisella Alfista-autofoorumilla 23. 2.

Rebordãon mukaan tapahtumien kulku on paljon kerrottua arkisempi. Hän väittää tuntevansa kokoelman omistajan, joka on joutunut Interclassico-autokaupan julkisuustempun uhriksi.

Alun perin omistaja oli suunnittelemassa vain kokoelman siirtoa toiseen paikkaan, mitä varten hän oli kääntynyt yhtiökumppaninsa puoleen. Yhtiökumppani oli ottanut paikalta valokuvia, jotka olivat päätyneet tuntemattomasta syystä nettiin Interclassicon kautta.

Autokauppa veti kuvat pois, mutta liian myöhään: huhut olivat jo lähteneet liikkeelle.

Rebordãon selostus on vain yksi mahdollinen selitys tapahtumien kulusta. Onko lukijoilla parempaa tietoa? Jos on, niin ottakaa yhteyttä alla olevaan osoitteeseen.

Keskustelupalstojen espanjan- ja portugalinkielisiä viestejä käänsi Johanna Kippo.

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi