INTERNETIN KIRJEENVAIHTAJA Tällä palstalla seurataan World Wide Webin uutisia, ilmiöitä ja outouksia.

Sananvapauden palvojat ja valvojat

Tapaus Susan Kuronen sysäsi liikkeelle kiivaan keskustelun verkon sananvapaudesta ja sensuurista – taas kerran.

 Se on täällä taas – keskustelu internetin sananvapaudesta ja sensuurista. Se on kuin kevätflunssa: tulee vääjäämättömästi, mutta aina vähän erilaisena.

Tällä kertaa pelin avasi valtionsyyttäjä Mika Illman, joka viikko sitten ärähti Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa verkon keskustelupalstoista.

Hänen mukaansa olisi harkittava, pitäisikö lain velvoittaa palstojen ylläpitäjiä huolehtimaan "riittävästä määrästä" keskustelunvalvojia tarkkailemaan mielipiteenvaihtoa ja poistamaan tarvittaessa lainvastaiset viestit.

"Valvojan puuttuminen tai olennainen tehtävien laiminlöynti voitaisiin määrätä rangaistavaksi", Illman kaavaili.

Aika hurtteja linjauksia valtionsyyttäjältä, vaikka Illman viittasi mitä ilmeisimmin Susan Kurosen tapaukseen.

Viime viikolla käräjäoikeus myönsi Espoon rikospoliisille ensimmäiset luvat, joilla se voi aloittaa Suomi24.fi- ja Adressit.com-palstoilla Kurosta herjanneiden jäljityksen. Kuronen teki keskusteluista tutkintapyynnön viime helmikuussa.

Epätarkoilla sanamuodoillaan Illman tuli sohaisseeksi ampiaispesää. Ajatukset nettikirjoittelun valvonnasta keräävät harvoin verkossa hurraa-huutoja.

Keskustelu on läikähdellyt pitkin viikkoa media-aiheisissa blogeissa ennätysvilkkaasti – toisinaan analyyttisesti, toisinaan railakkaan mustavalkoisesti.

"Fundamentalistit lähtevät liikkeelle, kun puhutaan fundamentaalisista asioista", Tietokone-lehden toimituspäällikkö Kari Haakana sanoo – ja tunnustautuu itsekin fundamentalistiksi. Keskustelua on käyty paljon hänen blogissaan, jonka kommenteissa Illmanin lausunnon on tulkittu heijastavan virkakoneiston kontrollihaluja. Tosin Illman korosti keskiviikkona MTV3:n Huomenta Suomi -lähetyksessä harjoittaneensa vain yksityisajattelua.

Verkkomaailman ikuinen kiistanaihe sananvapaudesta ja sensuurista vastaa keskiraskasta teologista kiistaa.

Saako verkkoa valvoa? Jos saa, niin kuka ja millä perusteella? Kuka määrittelee hyvän ja huonon maun rajat? Voiko verkkoon soveltaa erilaisia moraalikoodeja kuin reaalimaailmaan?

Kysymykset ovat lähes yhtä vanhoja kuin internet. Yhteisöllisesti tuotettu käyttäytymissäännöstö netiketti toimi kohtalaisen hyvin niin kauan kuin verkonkäyttäjien määrä pysyi aisoissa.

Nykyisin netti on arkipäivää – kuten myös homottelu ja huorittelu anonyymeillä palstoilla. Monet ovat kuitenkin valmiita sietämään alatyyliäkin sananvapauden nimissä, jos se takaa keskustelun moniäänisyyden. Vain harva kieltää, etteikö verkossa voisi käyttäytyä säällisesti. Kiistat alkavat yleensä siitä, pitäisikö sääntelyssä luottaa ihmisten omaan harkintakykyyn vai pitäisikö kontrollointi uskoa ulkopuolisen tehtäväksi.

Lisämaustetta soppaan laittoi menneellä viikolla myös Julkisen sanan neuvosto (JSN), joka sai valmiiksi pitkään valmistelemansa periaatelausuman verkkojulkaisuista. Siinä JSN suosittaa lehtien ja televisio- sekä radiokanavien keskustelupalstoilla viestien seulomista ja mahdollista muokkausta etukäteen. Suositus ei juuri poikkea nykyisestä käytännöstä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat tarkistaa palstoilleen tulevat kommentit ennen niiden julkaisemista.

JSN:n valmistelevan sihteerin Ilkka Vänttisen mukaan lausuman sisältö onkin "realismia".

"Lausumassa suositetaan etukäteismoderointia, mutta siinä todetaan myös jälkimoderoitujen tai kokonaan moderoimattomien palstojen olemassaolo. Jos itsesääntelyyn sitoutuneet tiedotusvälineet käyttävät sellaisia omilla verkkosivuillaan, palstat on erotettava selvästi tiedotusvälineen muusta aineistosta ja pelisäännöt on tuotava selkeästi julki", Vänttinen sanoo.

Verkossa JSN:n lausuma sai tuoreeltaan myrskyisän vastaanoton. Vaikutti siltä, että moni mielsi lausunnon lähes lakiehdotukseksi, vaikka kyse oli pelkästä tiedotusvälineiden vapaaehtoisen itsesäätelyelimen suosituksesta.

Yksi JSN:n lausuman esiin nostetuista epäkohdista on suositus, jonka mukaan keskustelija pitäisi voida tunnistaa. Tämä on ristiriidassa verkkokeskustelun anonymiteetin ihanteen kanssa.

Viikon aikana käyty keskustelu on muistuttanut myös kuilusta, joka ammottaa lainsäädännön ja teknisen kehityksen välillä. Esimerkiksi "keskustelupalstan" määrittely ei ole enää lainkaan yksinkertaista. Suomi24.fi ja sanomalehtien verkkoversioiden palstat ovat vielä selkeitä tapauksia, mutta onko kommentoitava kalastusseuran blogi keskustelupalsta? Entä kirjoittajan omaksi terapiaksi tarkoitettu webbipäiväkirja, pikaviestit tai irc?

Vuonna 2003 voimaan tulleesta sananvapauslaista tehtiin tarkoituksellisesti teknologianeutraali eli lakia ei haluttu sitoa mihinkään tiettyyn tekniikkaan.

"Painovapauslaki oli käyttökelpoinen vuosikymmeniä, mutta uuden sananvapauslain tulkinta hämmentää ihmisiä, jotka haluaisivat sitä periaatteessa noudattaa. Jatkossa sananvapauteen ja ilmaisuun liittyviä lakeja pitää todennäköisesti uudistaa entistä useammin", Haakana sanoo.

Teknologian kehitys on ajanut teknologianeutraaliuden ohi.

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi