Tieteiselokuva syntyy verkkotalkoilla

Tieteisparodia Star Wreckin tekijöiden uusi elokuvahanke on musta scifi-komedia Rautataivas. Sen tekoon osallistuu ammattilaisten lisäksi innokas nettiyhteisö, joka ideoi elokuvan kuvauspaikkoja ja näyttelee sivurooleissa. Puolitoista vuotta sitten tam

Minkälainen voisi olla pirkanmaalainen science fiction -komedia? Kysytään asiantuntijoilta eli tieteiselokuvafaneilta.

"Leffa on kolmanteen maailmansotaan sijoittuva Top Gun, Sky Captain -tyylillä ja Wreck-huumorilla. Siinä lennellään Tri-Planejen ja avaruusaluksien risteytyksellä. Pääpahiksena on yksisilmäinen nazi-lentäjä-ässä, joka tappaa paljon lössii ja siinä samalla päähenkilön opettajan", nimimerkki Lensuman pudottelee www.starwreck.com-sivuston keskustelupalstalla.

"Entäs jos kyseessä onkin modernisoitu versio Kalevalasta: tyyliin Lemminkäistä ei laulettu suohon vaan tämä koukkasi ojan kautta matkalla karaokebaarista kotiin, ja Pohjan väki asuukin Kuussa?" nimimerkki Laurentius ehdottaa.

Ehdotuksia Rautataivas-elokuvan tapahtumiksi ja tyyliksi ropisee palstalle.

Aihe on sytyttänyt vakiokirjoittajat, vaikka amatöörivoimin syntyneen scifi-parodian tekijät ovat julkistaneet uudesta elokuvastaan vasta nimen ja yhden mainoskuvan.

Elokuvan tuottaja Samuli Torssonen, 28, ja ohjaaja Timo Vuorensola, 27, ovat pyytäneet verkkosivuilla ehdotuksia siitä, mitä elokuvassa voisi tapahtua ja mitkä olisivat sopivia kuvauspaikkoja. Ehdotukset vaihtelevat elokuvan yleistunnelmasta avaruustaisteluiden yksityiskohtiin.

Näissä palstalaiset menevät pidemmälle kuin tekijät. Rautataivaasta ei juonen perusrungon lisäksi ole juuri muuta kasassa.

Se tiedetään, että uuden tieteiselokuvan tapahtumat sijoittuvat omaan maailmaansa, jossa eletään kolmannen maailmansodan partaalla. Avaruusretkikunta tekee yllättävän löydön, joka johtaa yhteiskunnan perusrakenteiden järkkymiseen.

Projektilta tosin puuttuvat vielä sellaiset pikkujutut kuin näyttelijät, aikataulu ja budjetti.

Jostain on silti aloitettava. Lähiviikkoina Torssonen ja Vuorensola aloittavat elokuvan demovideon kuvaukset.

Nauhaa tarvitaan kättä pidemmäksi rahoitusneuvotteluihin. Rahaa tarvitaan vähintään puoli miljoonaa, mutta mieluummin kymmenen miljoonaa euroa.

Torssosen ja Vuorensolan ensimmäinen kokoillan elokuva Star Wreck – In the Pirkinning ponkaisi internetin marginaalista suuren yleisön tietoon elokuussa 2005. Elokuvaa oli valmisteltu vähin äänin seitsemän vuotta.

Kiinnostus löi ällikällä: ilmaiseksi verkossa ladattavaa elokuvaa imuroitiin muutamassa viikossa yli miljoona kertaa. Tähän mennessä latauksia on lähes viisi miljoonaa, minkä perusteella siitä on tullut historian levinnein suomalainen elokuva. Dvd:nä sitä on myyty eri painoksina yhteensä liki 10 000 kappaletta.

Menestystarinaa ovat seuranneet muun muassa Reuters ja BBC.

Uuden elokuvan kohdalla moni asia on kuitenkin toisin. Kansainväliseen levitykseen tähtäävää kokoillan scifi-elokuvaa ei enää tehdä harrastuspohjalta ja kengännauhabudjetilla.

Avaruusasemaa ei enää lavasteta Tampereen teknillisen yliopiston Festia-rakennuksen keskusaulaan, yleiskuvaa ei oteta huojuvan nostolavan päältä eikä laseraseita tehdä maalaamalla vesipyssyjä mustiksi.

Ammattimainen ote näkyy jo. Hanke työllistää kokopäivätoimisesti neljä Star Wreckin tekijää.

Rahoitus saadaan muun muassa dvd- ja oheistuotekaupasta sekä televisiointioikeuksista.

Käsikirjoitusta muokkaa paraikaa Finlandia-palkittu kirjailija Johanna Sinisalo. Lisäksi kameran taakse pestataan ammattilaiskuvaaja ja keskeisiin rooleihin palkataan oikeita näyttelijöitä.

Jos Torssosella ja Vuorensolalla on suorituspaineita, ne eivät näy päällepäin.

Ilmapiiri Star Wreckin tekijöiden perustaman tuotantoyhtiö Energian kahden huoneen toimistossa Tampereen ydinkeskustassa on leppoisa. Liikenteen jyrinä vaimenee sisäpihan perälle tultaessa pehmeäksi hurinaksi. Aika kodikasta.

Täälläkö se syntyy, suomalainen tieteiselokuvan kansainvälinen läpimurto?

Aulassa on myyntitiski, jossa kaupitellaan Star Wreck -elokuvia ja fanituotteita: T-paitoja, avaimenperiä ja lippiksiä. Toinen huone muistuttaa enemmän it-firman esittelytiloja kuin elokuvayhtiötä.

Tietokoneiden keskusyksiköt – joita riittää – ovat huomiota herättävän siistissä rivissä seinää vasten.

Myyntitiskin uusin houkutin on In the Pirkinningin kahden dvd:n erikoispainos Imperial Edition.

"Teimme elokuvan aika tavalla uusiksi, esimerkiksi kaikki taistelukohtaukset. Ensimmäisen version avaruusalukset muistuttivat liikaa Star Trekin ja Babylon 5:n aluksia. Nyt olemme niihin tyytyväisiä", kertoo Torssonen.

Alusten ulkonäköä ei muokattu vain huvin vuoksi. Sitä vaati myös elokuvan levittäjä Universal, joka ei ota riskejä vapaaehtoisvoimin tehtyjen kolmiulotteisten mallinnusten tekijänoikeuskysymyksissä.

"Alun perin bongasin avaruusalusten kolmiulotteisia malleja netistä ja kysyin tekijöiltä, voisiko niitä käyttää elokuvassa", Torssonen sanoo.

Imperial Editionissa on jäljellä enää vain yksi alkuperäinen alus. Sen mallintamisesta järjestettiin aikoinaan kilpailu Star Wreck -palstalla.

Muotoseikat vieraannuttavat väistämättä alkuperäisfaneja Star Wreck -elokuvien aiemmasta kollektiivihengestä.

Kun kulttiasemasta siirrytään valtavirtaan, on syytäkin olla vähän varuillaan.

Katoaako se juttu, sorrutaanko kompromisseihin? Vaihtuuko nettielokuvien omapäisyys tasapäisyyteen?

Ei ainakaan tuotantonsa puolesta, vakuuttavat Torssonen ja Vuorensola. Rautataivasta aiotaan työstää pitkälle samalla yhteisömeiningillä kuin Star Wreckejä.

Esimerkiksi alussa mainittu keskustelupalstan pallottelu elokuvan näyttelijöistä ja kuvauspaikoista on jo osa tuotantoa. Parhaimmat ja tarkoituksenmukaisimmat ideat voivat päätyä valmiiseen elokuvaan.

"Voimme pyytää nettiyhteisöltä vaikka ehdotuksia siitä, minkälaisia mainoslauseita Rautataivaan tulevaisuusmaailmassa voisi näkyä. Näitä voi kehitellä ihan kuka tahansa. Parhaiten voi avustaa pienissä kokonaisuuksissa. Esimerkiksi jossain kohtauksessa vilahtavan logon voi suunnitella yhdessä illassa", Vuorensola sanoo.

Kokoillan elokuva talkootyönä kuulostaisi pähkähullulta ajatukselta, ellei sitä olisi jo tehty. In the Pirkinningin tekijöiden ydinjoukkona oli viisi parikymppistä tamperelaiskaverusta, joiden isona apuna oli innokas ja pyyteetön nettiyhteisö.

"Aina kun tarvitsimme ylimääräistä apua, käännyimme keskustelupalstan puoleen. Meillä oli sivulla ilmoituksia, että tulkaa siihen ja siihen joukkokohtaukseen Tampereelle. Meillä ei ollut varaa maksaa mitään, mutta ihmisiä vain putkahteli paikalle", Vuorensola kertoo.

Sivuroolien, koneiden lainaamisen ja jatkuvan kannustamisen lisäksi palstalaiset avustivat muun muassa tekstitysten tekemisessä. "Käännöstekstit maksavat tavallisesti 2 000 euroa per kieli, mutta ihmiset alkoivat tehdä niitä itse oma-aloitteisesti. Nyt kuutonen on saatavissa 30–35 kielellä", Torssonen kertoo.

Kuutonen? Tosiaan, In the Pirkinning on jo sarjansa kuudes osa. Ensimmäiset Star Wreckit tamperelainen Torssonen teki 13-vuotiaana koulupoikana vuonna 1992. Ne olivat muutaman minuutin mittaisia tietokonegrafiikkaanimaatioita.

Innostuksen niiden tekemiseen Torssonen sai amerikkalaisesta televisiosarjasta Star Trekistä, jonka armoton fani hän oli. Suuntaa wreckien parodiselle otteelle antoi ystävä Rudi Airisto, joka puolestaan inhosi koko sarjaa. Torssonen ja Airisto alkoivat tehdä elokuvia yhdessä.

Käännekohta oli Star Wreck 5, jossa oli ensimmäisen kerran myös oikeita ihmisiä. "Näyttelijöiden" käytön teki mahdolliseksi kuvankäsittelyohjelman blue screen -toiminto, jolla sinistä taustaa vasten kuvatun ihmisen sai upotetuksi tietokoneella tehtyyn taustakuvaan.

"Lainasin äidiltäni sinisen lakanan. Keräsimme kaikki kodin valaisimet ja kuvasimme lakanaa vasten. Lopputulos oli meistä vaikuttava", Torssonen kertoo.

Kolmen vartin mittainen Star Wreck V: Lost Contact valmistui vuonna 1997. Se on tiettävästi ensimmäinen kotimainen elokuva, jonka tekijät laittoivat verkkoon vapaasti imuroitavaksi. Ilmaislevitys ja tuohon aikaan vielä melko nörttivetoisen nettikansan Star Trek -tohotus loivat tekijöille uskollisen fanipohjan.

Seuraavaa Star Wreck -elokuvaa suunniteltiin jouluksi 2000. Alun perin Torssosen ja käsikirjoittaja Airiston tarkoituksena oli tehdä 15 minuutin efektikavalkadi, mutta mopo karkasi käsistä. Kaikesta piti tulla aiempaa parempaa ja näyttävämpää.

Kuvauksista tuli tekijöilleen omalaatuinen elokuvakoulu. Kaikki oppi kuvakulmien käytöstä, panoroinnista, suojaviivoista ja muusta saatiin kantapään kautta.

Blue screen -kuvauksia tehtiin opiskelija-asuntojen nurkissa ja Torssosen äidin talon alakerrassa.

Kenelläkään tekijöistä ei ollut alan koulutusta. Tuottaja ja apulaisohjaaja Atte Joutsen opiskeli sairaalafyysikoksi, ohjaaja Vuorensola oli puhelinmyyntifirman pikkupomo ja käsikirjoittaja Jarmo Puskala sekä päätuottaja Torssonen olivat tradenomiopiskelijoita.

"Joskus päätettiin ihan tahallaan uhmata meille vinkattuja nyrkkisääntöjä, mutta huomattiin kuitenkin, että ne toimivat", Vuorensola kertoo.

Matkan varrella päätä hakattiin ränniin urakalla. Milloin mätti tekniikka, milloin dramaturgia, milloin näyttelijätyö. Monet elokuvan kohtaukset on kuvattu uudelleen vuosien varrella useaan kertaan.

"Oppilaitokset sentään tarjoavat paikan, jossa voi kokeilla ja epäonnistua. Me jouduimme ratkomaan kaikki ongelmat aina lennosta kesken kuvausten", Vuorensola huokaa – hieman haikeasti.

Teknisten taitojen karttuessa kunnianhimo kasvoi. Käsikirjoitusta hiottiin ja luetettiin ulkopuolisilla.

"Vuoden 2000 paikkeilla tajusimme, että jos teemme nörteille elokuvaa, tarvitsemme myös naisia tähän filmiin. Heitä ei roikkunut internetin scifi-keskustelupalstoilla, vaan he löytyivät kaveriverkoston kautta", Torssonen kertoo.

Valmiissa elokuvassa luutnantti Ruoskaa esittää Tiina Routamaa ja komentaja Ivanovitsaa Satu Heliö.

Valmis elokuva oli erikoinen tapaus.

Ensiksikin In the Pirkinning edustaa yhtä maailman harvinaisinta elokuvalajia, suomalaista scifiä. Tätä ennen harvoja yrittäjiä olivat olleet Risto Jarva (Ruusujen aika), Jari Halonen (Lipton Cockton) ja Mika Kaurismäki (The Last Border).

Näistä poiketen Star Wreck on tahallisesti hauska. Tosin sen huumori vaatii avautuakseen perustietoja Star Trekistä, Babylon 5:stä ja muista tosikoista tieteissarjoista. Esimerkiksi elokuvan päähahmo, Torssosen esittämä kapteeni Pirk, on tyhmä ja lyhytpinnainen antisankari. Siis kaikkea muuta kuin Star Trekin jalo ja viisas kapteeni Kirk.

Toiseksi projekti oli ennätyshalpa. Torssosen arvion mukaan rahaa elokuvaan kului kaikkiaan 15 000 euroa.

Vertailun vuoksi: kun Star Wreck esitettiin Italian televisiossa, se dubattiin italiaksi normaalikäytännön mukaisesti. Kustannukset paikalliselle tv-yhtiölle olivat 18 000 euroa.

Kun tekee vuosikausia elokuvia nollabudjetilla, oppii aika tavalla organisoinnista ja pennin venyttämisestä.

Rautataivaan ohella tämän taitotiedon tuotteistaminen on tällä hetkellä tuotantoyhtiö Energian toinen suurhanke.

"Netti on täynnä elokuvanteosta kiinnostuneita ihmisiä. Tavoitteenamme on rakentaa verkkoon leffatalkooympäristö, jossa voi hyödyntää yhteisöllisyyttä", Torssonen sanoo.

Pelkästään Suomessa toimii Vuorensolan arvion mukaan satoja aktiivisia amatöörileffantekijöitä.

Maksuton palvelu olisi lajinsa ensimmäinen. Rahat kerättäisiin maksullisilla lisätoiminnoilla. Ajatuksesta ovat kiinnostuneita myös teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes ja Luova Tampere -ohjelma, jotka tukevat hanketta.

Vuorensolan mukaan yhteisöllisyys on jo muuttamassa elokuvamaailmaa.

"Leffabisneksessä vallitsee nyt sama kahtiajako kuin 1970-luvun Hollywoodissa, jossa olivat isot brontosaurusstudiot vastaan muut. Ala sai lopulta uutta puhtia riippumattomista yhtiöistä. Nyt saman tekee internet, joka muuttaa elokuvien jakelun lisäksi niiden tekemisen."

Mutta kuinka kestävä malli on käyttää talkoovoimia elokuvan tekoon? Mitä tehdään, kun motivaatio lopahtaa ja hommat jäävät kesken?

Kaksikolla ei ole patenttivastausta.

Torssonen uskoo ihmisten omaan innostukseen. Esimerkiksi hän olisi tehnyt teini-ikäisenä pitkiä päiviä, jos hän olisi saanut avustaa Star Trek -elokuvaa.

"Olisin ollut onnesta sekaisin jo siitä, että olisin saanut vaihtaa pari sanaa tekijöiden tai näyttelijöiden kanssa tai minut olisi mainittu lopputeksteissä."

Vuorensolan suosikkileffoja ovat Alien, Mulholland Drive ja 2001; Torssosen ykkönen on edelleen Star Trek 2.

Silti molemmat ovat kaukana klassisista leffafriikeistä. He eivät ole tuhlanneet nuoruuttaan sirrittämällä tanskaksi dubattuja grönlantilaisleffoja tai analysoiden John Fordin kohtauksia kuva kuvalta.

Elokuvien katselun sijasta he ovat tehneet niitä itse. Heitä yhdistää sci-fi, tietokoneet, efektit ja jättikokoiset tulevaisuudenvisiot – kuten myös Star Wreck -katsojia.

"En halua vakiinnuttaa nimeäni elokuvamaailmassa. Ne ihmiset, joita me haluamme lähestyä, ovat verkossa. Emme ikinä sovi perinteisiin elokuvapiireihin. Me olemme eri porukkaa, jolla on eri yleisö", Vuorensola sanoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi