INTERNETIN KIRJEENVAIHTAJA Tällä palstalla seurataan World Wide Webin uutisia, ilmiöitä ja outouksia.

U-käännös

Parinsa löytäviä sukkia, itsensä korjaavia moottoreita, ostosvinkkejä jakavia silmälaseja. Ubiikkiyhteiskunnassa tietotekniikkaa on kaikkialla.

 Odotettavissa lähivuosina:

Asiakas on löytänyt kaupasta mieleisensä kenkämallin ja haluaisi sovittaa kenkiä, mutta myyjää ei näy missään. Apu on kuitenkin yhtä lähellä kuin taskussa oleva kännykkä. Hän osoittaa sitä hyllyn suuntaan, ja oikeankokoinen pari piippaa saman tien.

Temppu onnistuu kenkäpariin kiinnitetyn pienen pienen RFID-etätunnistimen avulla. Kännykkään on tallennettu omistajansa strategiset mitat, ja etälukulaite tunnistaa kaupoista oikeankokoiset asusteet.

Todella siistiä! Mutta shoppailua helpottavalla keksinnöllä on myös kääntöpuolensa. Kun etätunnistimet unohtuvat kiinni tuotteisiin, huoneistomurtojen suunnittelu on helppoa. Viritetyllä lukulaitteella voi hetkessä tarkistaa lukitun oven takaa, mitä arvoesineitä asunnosta löytyy.

Visiota ei ole vedetty Pelle Pelottoman hatusta. Tarvittava teknologia on ollut jo pitkään olemassa.

Radiotaajuista etätunnistusta eli RFID-tekniikka käytettiin toisessa maailmansodassa, kun englantilaiset tunnistivat RFID-laitteilla lähestyvät brittikoneet saksalaisista. Tutka pystyi erottamaan vain koneen eikä sen tyyppiä.

Viime kuussa japanilainen elektroniikkajätti Hitachi esitteli maailman pienimmän RFID-etätunnistimen. Vain 0,05 millimetrin kokoisen tunnistimen voi asentaa mihin tahansa tuotteeseen – ja melkein huomaamatta kehen tahansa ihmiseen.

RFID-tekniikan hyväksi- ja väärinkäyttöön liittyvät esimerkit ovat mahdollisia kohtauksia teknologiantäyteisestä tulevaisuudesta, ubiikkiyhteiskunnasta. Termi on esiintynyt yhä useammin tietotekniikan ja viestinnän ammattilaisten puheissa.

Ubiteknologian uskotaan mullistavan yhteiskunnan ja talouselämän rakenteita, kun lähes kaikenlainen mediasisältö luodaan, jaellaan ja kulutetaan digitaalisessa muodossa kannettavissa laitteissa.

Mistä ubi-intoilussa on sitten kysymys?

1) Mikä "ubiikkiyhteiskunta"? Ubiyhteiskunta on yleisnimitys tietoyhteiskunnan seuraavalle vaiheelle, jossa tieto- ja viestintäteknologia tunkeutuu kaikkiin paikkoihin ja elämäntilanteisiin. Ihmiset, esineet ja paikat ovat yhteydessä toisiinsa elektronisten tunnisteiden avulla.

Ubi tulee englannin kielen termistä ubiquitous computing eli sulautettu tietotekniikka. Sanasto ei ole vielä vakiintunut, sillä samasta asiasta käytetään myös termejä uusi arjen tietoyhteiskunta, ambient intelligence ("läsnä-äly") tai jokapaikan tietotekniikka.

2) Tapahtuuko ubivallankumous internetissä, teknologiassa vai tavassa käyttää tekniikkaa? Vallankumous tapahtuu etupäässä käyttäjäkulttuurissa, vaikka teknologiankin kehittämisessä riittää vielä paljon töitä.

Joissakin tapauksissa kehitys on jo pitkällä. Esimerkiksi painaessaan auton ABS-jarruja kuljettaja käynnistää monimutkaisen ubiprosessin, jonka seurauksena pyörät eivät lukkiudu kovassakaan jarrutuksessa ja auton ohjattavuus säilyy.

Ubikumouksessa laitteiden käyttöliittymien merkitys korostuu, sillä niiden pitää olla yksinkertaisia. Koko ubikonsepti perustuu siihen, että ihmiset voivat kommunikoida keskenään ja ympäröivien laitteiden kanssa ajasta ja paikasta riippumatta, mutta vain silloin kun itse haluavat. Ubiteknologia on sujuvimmillaan silloin, kun käyttäjä ei kiinnitä mitään huomiota tekniikkaan.

Ubin läpimurto saattaa tapahtua viihdemaailmassa, jossa suuren yleisön kynnys maksaa erilaisista palveluista on matala. Ovathan esimerkiksi maksulliset tekstiviestiäänestykset olleet menestyksiä.

3) Mitä ubiyhteiskunta tarkoittaa käytännössä? Mistä kansalainen tietää elävänsä sellaisessa? Teollisuudessa ubiteknologialla saadaan säästöjä muun muassa ratkomalla logistiikkaongelmia. Tutuinta ubia lähivuosina ovat kuitenkin mitä erilaisimmat kaupalliset sovellukset. Esimerkiksi seuraavia ubipalveluita ei ole vielä olemassa, mutta ne ovat periaatteessa mahdollisia:

Auton moottori, joka ilmoittaa kuljettajalle kohta rikkimenevästä osasta.

Sukka, joka löytää parinsa pesun jälkeen.

Lenkkikengän sykemittari, joka kommunikoi kämmentietokoneen ja työaseman välityksellä jääkapin kanssa. Jos treeneissä ei ähki riittävästi, jääkaappi yliviivaa ostoslistalta pakastepizzan ja lisää tilalle salaattikerän.

Silmälasit, jotka kertovat käyttäjälleen, että kulman takana on kiinnostava sarjakuvapuoti ja että vastaan tuleva rouva on hänen seuraamansa neuleblogin ylläpitäjä.

4) Onko ubiteknologia siis jotain täysin aikaisemmin kokematonta? Kyllä ja ei. Tuotteisiin upotettuja prosessoreita on ollut pitkään käytössä esimerkiksi pölynimureissa, leluissa tai keittiön kodinkoneissa. Kyse onkin enemmän tutun tekniikan jatkokehittelystä ja laitteiden verkostoitumisesta. Esimerkiksi tietokonemyymälä Verkkokauppa.comissa on ollut pitkään käytössä pienellä näytöllä varustetut elektroniset hintalaput, jotka näyttävät tuotteen hinnan ja varastotilanteen reaaliajassa.

Toinen esimerkki on Ilmatieteen laitoksen ja säähavaintolaitteita valmistavan Vaisalan yhteishanke Helsinki Testbed, jossa tutkitaan paikallisten säätietojen keräämistä. Uuteen anturitekniikkaan perustuvilla laitteilla voidaan laatia täsmäsääennusteita jopa kaupunginosan tarkkuudella.

Tekesin johtavan teknologiajohtajan Oiva Knuuttilan mukaan laajamittaista ubiympäristöä saadaan kuitenkin odottaa vielä 15–20 vuotta.

5) Tämän vuoden alussa Tekes käynnisti seitsemänvuotisen ubitutkimushankkeen, jonka budjetti on lähes 300 miljoonaa euroa. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan kovaa kyytiä "Uuden arjen tietoyhteiskuntastrategiaa". Valtio on ilmeisen vakavissaan panostamassa u-käännökseen, mutta miksi?

Tekes perustelee hankettaan "perinpohjaisella tilanne- ja trendianalyysilla" ja liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen muun muassa kansalaisten arjen helpottamisella.

Tärkein taustatekijä on kuitenkin yleinen huoli Suomen ja Euroopan kilpailukyvystä. Viime vuosina erityisesti Japani ja Etelä-Korea ovat kiilanneet uuden teknologian omaksumisessa Euroopan ohi. Etelä-Koreassa on jo rakenteilla viisi ubiteknologiaan nojautuvaa kaupunkitaajamaa ja lisää on tulossa.

Teknologinen osaaminen on Euroopassa yhä maailman huippua, mutta markkinointi ontuu.

6) Ylhäältäpäin johdetut vallankumoukset yleensä epäonnistuvat. Kuinka ubihankkeet välttävät digitelevisiosopan virheet? Knuuttilan mukaan ubiteknologian yleistymistä ei kannata verrata digitelevision lanseeraukseen. Ubisovellutukset otetaan käyttöön pitkälti markkinavetoisesti. Läpimurto on kiinni kuluttajista: minkälaisista palveluista ollaan valmiita maksamaan. Lisäksi ubisovellutukset tulevat markkinoille vähitellen eivätkä yhtä aikaa.

Valtiovallan rooli on tarjota lähinnä tekniset puitteet erilaisille pilottihankkeille sekä kansainväliselle standardoinnille ja yhteistyölle.

7) Ubiyhteiskunnassa halutaan olla kaikkien kanssa joka paikassa kaiken aikaa, mutta kuinka käy kansalaisten tietoturvalle ja kansalaisoikeuksille? Asiasta kannattaakin olla varuillaan, sillä uusissa palveluissa on riskinsä. Esimerkiksi matkapuhelimen sijaintitietoihin perustuvat reittioppaat ovat käteviä, mutta kuinka yksityistä on tieto siitä, missä kulloinkin on? Ja kuka takaa, ettei tietoja käytetä väärin? Asiantuntijoiden mukaan paikkatietoja koskeva lainsäädäntö on tällä hetkellä hajanaista ja ristiriitaista.

Toisaalta voidaan kyynisesti todeta, että yksittäisten kansalaisten tai kansalaisryhmien tarkkailu onnistuu helposti nykyisilläkin keinoilla.

8) Pysyvätkö lainlaatijat ubiyhteiskunnan kyydissä? Toivottavasti. Yritykset ovat omaksuneet ubiteknologian nopeasti, mikä on haastanut lainsäätäjät. Ainakaan toistaiseksi lainsäädäntö ei ole aina pysynyt mukana viestintäteknologian nopeassa kehityksessä.

Jo nyt päättäjiä on kritisoitu hätäisistä ja populistisista ratkaisuista muun muassa uuden tekijänoikeuslain kohdalla: uutta lakia ei noudateta, ja sitä on vaikea valvoa.

Lainsäädännön hitaus saattaa puurouttaa ubimaailman toteutumista. Vaarana on, että iso osa uraauurtavista sovelluksista jää suunnittelijoiden pöydille odottamaan yleismaailmallisten standardien syntymistä.

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi