INTERNETIN KIRJEENVAIHTAJA Tällä palstalla seurataan World Wide Webin uutisia, ilmiöitä ja outouksia.

Uusin Suomi

Uusi Suomi tekee paluun, verkkolehtenä. Nimessä on yhä uskottavuutta, mikä on tärkeää tyhjästä polkaistavalle lehdelle. Joko verkkolehdestä olisi valtamediaksi?

 Ne, jotka ovat surreet porvarillisen valtakunnallisen sanomalehden puutetta, ovat saaneet aihetta hymyyn. Marraskuussa 1991 kuopattu Uusi Suomi aloittaa jälleen toimintansa ensi syksynä.

Tosin kuudentoista vuoden takaisen paperilehden reinkarnaatiota odottavat joutuvat pettymään. Tulossa ei ole aamiaispöytään näpsäkästi mahtuvaa tabloidikokoista paperilehteä, vaan julkaisua voi lukea vain ja ainoastaan internetistä.

Myös julkaisun taustavoimat ovat uudet. Elinkeinoelämän harmaaohimoisten kabinettikonkarien sijasta lankoja vetelee Kone-hissiyhtiösuvun edustaja, toimittaja-kustantaja-pörssimiljonääri Niklas Herlin, 43, joka on palkannut päätoimittajaksi Arvopaperi-lehden toimituspäällikön Markku Huuskon, 44.

Uutta julkaisua ei ole polkaistu käyntiin hetken mielijohteesta.

Herlin ja Huusko ovat leikitelleet ajatuksella jo kymmenen vuotta. Lehden elvyttäminen käynnistyi, kun Alma Media päätyi myymään Uuden Suomen tavaramerkin Herlinille toukokuun lopussa.

Nyt kaksikko on suunnitellut nettilehden linjaa ja rakennetta kuukauden päivät. Heidän kesänsä on kulunut katkeamattoman kokousrumban tahdissa.

Toimituksella on jo tilat. Kolmen huoneen konttori sijaitsee Helsingin Porkkalankadulla, kivenheiton päässä kiinteistöstä, jossa vielä 1970-luvulla painettiin Uutta Suomea. Tosin viimeistely on vielä vaiheessa; katosta riippuu johtokimppuja, ja lattiat on vuorattu aaltopahvilla.

Myös itse sivuston rakentaminen on kesken, vaikkakin päälinjat ovat jo hahmottuneet. "Uutisia, kommentoivaa materiaalia, kolumnisteja, jälkimoderoituja keskusteluja ja bloggaajia", Huusko luettelee.

Tuleva julkaisu on yleisuutislehti, jonka painopisteet ovat taloudessa, politiikassa, ulkomaanuutisissa, kulttuurissa ja urheilussa. Luvassa on myös omaa uutistuotantoa "pienestä, mutta tehokkaasta" toimituksesta. Tekijäryhmän ytimeen kuuluu 10–20 henkeä.

Rytmiä online-uutisointiin saadaan määräpäivinä kirjoittavilla kolumnisteilla. Tulevia kirjoittajia Huusko ei paljasta, mutta "tunnettuja nimiä nähdään".

"Olen saanut paljon yhteydenottoja. Moni vanha Usarin tekijä on halunnut olla jollain tavalla mukana", kertoo Huusko, joka ehti työskennellä lehdessä taloustoimittajana vuosina 1990–1991.

Kuulostaa ihan hyvältä, mutta kovin tutulta. Miten sitten Uusi Suomi poikkeaa muista verkkojulkaisuista?

"Maailmalla tapahtuu jatkuvasti paljon sellaista, joka jää tietotoimistoilta huomaamatta. Uskon, että erotumme omalla uutishankinnalla ja yhteisöllisellä kansalaisjournalismilla", Huusko sanoo.

Siitä saakka kun Uusi Suomi lopetti toimintansa, monet ovat kaivanneet valtakunnallista kilpailijaa Helsingin Sanomille.

Yhteiskunnallisten ja journalististen näkemyserojen lisäksi esimerkiksi kulttuuripiirit ovat motkottaneet yhden kulttuuritoimituksen ylivallasta. On myös paljon niitä, joille vaihtoehto on arvo sinänsä – oli vaihtoehdon maailmankuvasta mitä mieltä hyvänsä.

Uuden Suomen sädekehä onkin säilyttänyt hohtonsa. Nimessä on yhä uskottavuutta, joka on ensiarvoisen tärkeää tyhjästä polkaistavalle lehdelle.

"Uuden Suomen brändi velvoittaa asialliseen toimintaan. Sen alla ei voi tehdä typeryyksiä, ja siihen liittyy mielikuvia ja uskottavuutta", Huusko sanoo.

Lehteä on aikaisemminkin koetettu herättää henkiin, mutta ainoat vakavasti otettavat yritykset jäivät 1990-luvun alkuvuosiin. Hankkeet kuivuivat viimeistään rahoitukseen. Paperille painetun sanomalehden perustaminen on kallista puuhaa, ja tuloksen kääntyminen voitolliseksi voi viedä useita vuosia.

Lehden entisen päätoimittajan Jyrki Vesikansan mukaan syynä Uuden Suomen pelastushankkeiden kuivumiseen oli myös maan henkisen ilmaston muutos.

"Viimeistään Kansallis-Osake-Pankin kaatumisen jälkeen Suomessa ei ollut enää tilaa sinivalkoisille instituutioille. Globalisaation myötä vanhat raja-aidat kaatuivat", Vesikansa sanoo.

Herlinin ja Huuskon Uusi Suomi aloittaakin tyystin erilaisissa olosuhteissa kuin entinen lopetti.

Vaurastuneen kansakunnan jako sosialisteihin ja porvareihin on hämärtynyt, kun työväenluokkaa voi edustaa kuka tahansa.

Huusko ei lähde asemoimaan Uutta Suomea puoluekartalle. Hänen mielestään kokonaisvaltaiset poliittiset näkökulmat eivät sovi enää 2000-luvulle, mutta hän luottaa porvarillisiin perusarvoihin. "Voi olla isänmaallinen olematta pöljä."

Vielä suurempi muutos on kuitenkin uudenlainen mediamaisema. Television ylivalta, iltapäivälehtien vankentunut asema, paikallisradiot, kuihtunut puoluelehdistö ja erityisesti internet ovat luoneet asetelman, jossa paperilehdillä on yhä vähemmän tilaa hengittää vapaasti.

Uuden Suomen uittaminen verkkoon onkin luonteva siirto.

Viime vuosina nettijulkaisut ovat vakuuttaneet lukijat, tekijät ja ilmoittajat. Verkkomediayhdistys IAB Finlandin tietojen mukaan Suomessa käytettiin viime vuonna verkkomainontaan 83 miljoonaa euroa. Summa on vielä vaatimaton verrattuna 1,2 miljardin mainoseuron kokonaispottiin, mutta nousuvauhti on lupaava.

Myös Uusi Suomi aikoo saada tulonsa ensisijaisesti ilmoitusmyynnistä.

Tietä verkkoon tasoittaa se, että väline on tuttu valtaosalle suomalaisista. Tilastokeskuksen tieto- ja viestintätekniikan käyttötutkimuksen mukaan internetin viikoittaisia käyttäjiä on 15–74-vuotiaista 71 prosenttia.

Herlin ja Huusko eivät ole ainoita, jotka koettavat löytää oman paikkansa verkosta. Kymmenen vuoden aikana internetissä on ehditty kokeilla lukemattomia konsepteja, joista vain harvat ovat osoittautuneet kannattaviksi.

Esimerkiksi maksulliset sivustot ja arkistot eivät ole ottaneet tulta kuin poikkeustapauksissa. Nettikansa on tottunut lukemaan uutiset verkosta ilmaiseksi.

Konseptisuunnittelija Nicklas Koski uskoo silti, että Uudelle Suomelle on tilaa.

"Tulopuoli on verkkojulkaisuille tietysti aina haaste, mutta se hetki on käsillä, jolloin tällaiset hankkeet alkavat kannattaa Suomenkin kokoisilla markkinoilla. Kilpailu hyödyttää kaikkia: tulee lisää tarjontaa, ja lehtien käyttö kasvaa, mikä puolestaan kasvattaa ilmoitusmyyntiä", sanoo Koski. Hänen kädenjälkeään on muun muassa Suomen suosituimman keskustelusivuston Suomi24.fi:n konsepti.

Kosken mukaan verkkopalvelun bisneslogiikan kannalta keskeistä on mittava juttuarkisto. Mitä enemmän arkistossa on tietomassaa, sitä paremmin sivut tulevat näkyviin hakukoneissa.

Asiakas- ja järjestölehtiä tuottavan Kynämiehen kehityspäällikkö Petteri Numminen on Koskea epäilevämpi.

"Miten Suomessa voi tehdä kulttuuriuutisia julkaisevasta sivustosta sellaisen, joka kannattaa? Myös sijoittamiseen liittyviä palveluita on paljon, eikä muidenkaan julkaisujen kehitystyö polje paikallaan."

Nummisen arvion mukaan sivustolla pitää olla yli 100 000 viikoittaista kävijää, jotta toiminta olisi kannattavaa. Määrän tavoittaminen on uudelle Uudelle Suomelle kova urakka, kun esimerkiksi Taloussanomat ja Kauppalehti yltävät neljännesmiljoonaan kävijään viikossa. "Toisaalta jos on riittävästi riskinottokykyä ja pitää päänsä kylmänä, niin aina voi onnistua", Numminen arvelee.

Image-lehtiperheen perustaneen Raoul Grünsteinin mukaan verkkojulkaisusta ei kannata tehdä pelkästään uutisoivaa tai päivälehden näköistä. "Hyvä verkkolehti on elävä sivusto, joka ei päivity vain uutisista vaan myös näkökulmista."

Grünstein lukisi itse mieluiten verkon ehdoin rakennettua keskustelevaa mediaa, jossa lukijoiden ja tekijöiden roolit sekoittuisivat. Ennen kaikkea julkaisulla pitäisi olla vankka journalistinen tukiranka: hyvin kirjoitetut jutut ja moderoidut kommentit. "Vaikka kunnioitan paljon tekstiä, käyttäisin hyväkseni verkon ominaisuuksia. Esimerkiksi osa julkaisusta voisi ilmestyä podcasting-versiona."

Arviot viestintävälineiden tulevaisuudesta vaihtelevat, mutta yhdestä asiasta kaikki asiantuntijat ovat samaa mieltä: paperilehtien lukeminen vähenee ja verkkojulkaisujen merkitys kasvaa. Paperilla on silti hienoinen etumatka, sillä vielä harva tohtii nostaa läppäriä aamiaispöytään.

"Emme tiedä, minkälaista teknologiaa meillä on käytössämme muutaman tai kymmenen vuoden kuluttua. Tarjolle voi tulla ihan uudenlaisia käyttöliittymiä, kuten esimerkiksi sähköinen paperi", Huusko sanoo.

Joten Uuden Suomen printtiversiokaan ei ole pois suljettu?

"Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan."

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi