Vaaliblogi ei saa olla tylsä päiväkirja

1980-luvulla mainoskampanjan mukaan vain mäntti jätti äänestämättä. Nyt mäntti jättää surfaamatta.

 Perjantaina kansanedustaja Jyrki Kasvi virittelee vihreiden vaalikampanjaa eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfossa.

Kesken kalvosulkeisten iskee outo déjà vu. Eikö vihreiden kampanja alkanut jo viime keskiviikkona, kun hassusti pukeutuneet ehdokkaat jakoivat hytisten esitteitä Lasipalatsin edessä?

Nyt kyse onkin nettikampanjasta: äänten kalastelusta kuivissa ja lämpimissä sisätiloissa. Lähiviikkoina vihreät vokottelevat äänestäjiä vihreystestillä, vaalikoneella ja keventävillä videoleikkeillä.

Vihreät eivät ole yksin. Puolueet kampanjoivat verkossa näissä vaaleissa ahkerammin kuin koskaan.

Esimerkiksi valtaosalla Uudenmaan vaalipiirin kaikista ehdokkaista oli jo tällä viikolla omat kotisivut, vaikka ehdokaslistat ruuvataan lopullisesti kiinni vasta puolentoista viikon kuluttua.

Yli kahdellasadalla sivustolla on tyrkyllä ansioluetteloita, kuvia, videoita, päiväkirjoja . . . ja tietysti blogeja.

Ehdokkaiden vertailu ei ole koskaan ollut näin helppoa. Sivuilta selviää kaikki tärkeä: ehdokkaiden perustiedot, teesit ja mielipiteet. Äänestäjä on tyytyväinen – ainakin teoriassa. Parinkymmenen kotisivun selailun jälkeen myötähäpeämittari alkaa kuitenkin näyttää pahasti punaista.

"Ajoin tuttuun tapaani pyörällä töihin ja kastuin pahasti" (Jarmo Jääskeläinen, kok).

"Arjen kiireen keskellä ehtii valitettavan harvoin pohtia peruskysymyksiä. Viime kesänä umpisuoleni kuitenkin pysäytti minut" (Eerikki Viljanen, kesk).

"Internet, tekstiviestit ja sähköposti ovat tätä päivää" (Sari Tani, sd).

Ehdokkaan kotisivu ei ole enää uutinen vaan se, että siellä on kiinnostavaa sisältöä.

Ensimmäiset haparoivat suomalaiset vaalisivut nähtiin verkossa jo vuonna 1995. Yleisradion vaalikonetta käytettiin seuraavana vuonna eurovaaleissa. Nyt nettikampanjointi on arkipäivää.

Politiikan tutkijan Juri Mykkäsen mukaan vakavasti otettava ehdokas ei kerta kaikkiaan enää voi jättää verkkoa väliin.

"Kotisivuista ei ole varsinaista hyötyä, sillä niillä kävijät ovat jo valmiiksi aktiivisia ihmisiä. Niiden puuttuminen voi kuitenkin herättää kysymyksiä: eikö ehdokas halua kertoa itsestään mitään?"

Kasvin mukaan vuoden 2003 eduskuntavaalit olivat www-vaalit, nyt tulossa on blogivaalit. "Ne ehdokkaat pärjäävät, jotka viestivät kaksisuuntaisesti äänestäjien ja muiden ehdokkaiden kanssa."

Mykkänen ei ole blogien voimasta yhtä vakuuttunut. Hänen mukaansa niiden hyödystä ei ole takeita. Pelkästään mielenkiintoisen tekstin tuottaminen vaatii aikaa ja vaivaa. "Jos kukaan ei kommentoi, blogi jää päiväkirjaksi."

Paljon lepääkin ehdokkaan oman motivaation varassa. Sana kiinnostavasti argumentoivasta ehdokkaasta leviää lukijoiden avulla. Puoluetoimiston painostuksesta kotisivunsa väsänneen ehdokkaan sivut herättävät puolestaan lähinnä hilpeyttä.

Esimerkkejä löytyy joka puolueesta, mutta aloittaa voi vaikka Uudenmaan vaalipiirin kokoomuksen ja Sdp:n ehdokkaiden kotisivuista.

Internet on vaalikampanjoinnissa demokraattinen väline, sillä sen käyttö on helppoa ja halpaa. Esimerkiksi vihreiden nettikampanjan kokonaiskulut jäävät alle 40 000 euron.

Kotimaisia blogeja vuodesta 2002 listanneen blogilista.fi:n mukaan virkeimpiä verkkopuolueita ovat vihreät ja kokoomus. Myös ikä ratkaisee. Internetin kirjoitus- ja keskustelukulttuuri on nuoren polven poliitikoilla paremmin hallussa kuin vanhalla katraalla.

On vaikea arvioida, kuinka aidosti puolueet ovat verkossa liikkeellä. Jotain johtopäätöksiä voi tietysti tehdä poliitikkojen omista kotisivuista. Melkein päivittäin nettipäiväkirjaansa kirjoittavan pääministeri Matti Vanhasen postauksia seuraavat niin viestimet kuin suuri yleisö.

Sen sijaan valtiovarainministeri Eero Heinäluoman blogia päivitettiin vain siihen asti, kun hänet valittiin demarien puheenjohtajaksi. Sen jälkeen alkoi hiljaisuus, joka loppui vasta vuodenvaihteessa, kun vaalit alkoivat olla riittävän lähellä.

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi