Valvontavirastosta heippa

 Jokelan tragedian jälkimainingeissa ehdittiin esittää, että poliisin pitäisi valvoa tarkemmin internetiä, jotta vastaavat veriteot vältettäisiin jatkossa. Pekka-Eric Auvinen oli ripotellut verkkoon aineistoa, jossa vihjattiin tuleviin tapahtumiin.

Ehdotus oli inhimillisen hädän keskellä ymmärrettävä, mutta ajatus on käytännössä vaikea toteuttaa. Järjestelmällisen valvontakoneiston käyttö ei istu pohjoismaiseen oikeuskäsitykseen, ja joka kolkkaa vartioiva nettipoliisi nielisi hirmuisesti voimavaroja.

Tällä hetkellä keskustelupalstojen ylläpitäjillä on vastuu palstojen valvonnasta. Lain mukaan heidän on poistettava lakia rikkovat viestit kohtuullisen ajan kuluessa.

Poliisille kuuluu lähinnä tapahtuneiden rikosten tutkiminen.

Valvottavaa kyllä riittäisi. Verkko on ääriään myöten täynnä paikkoja, jossa voi käydä pidäkkeetöntä vuoropuhelua muiden kanssa.

Ajatellaanpa vaikka Suomen suosituinta keskusteluyhteisöä, Suomi24.fi-sivustoa. Pelkästään tällä sivustolla on 2 400 eri keskustelupalstaa.

Tätä härdelliä voisi verrata valtaisaan nyrkkeilykehään, jonka sivut ovat 400 metriä pitkät. Kuudentoista hehtaarin kokoiselle areenalle mahtuisi ahdettuna sivuston päivittäinen kävijämäärä, 200 000 ihmistä.

Kongin kumahdettua alkaisi hakkaaminen. Jotkut mätkisivät yksinään, jotkut liittoutuisivat hetkeksi yhtä vastaan, joku varjonyrkkeilisi itsensä kanssa nurkassa. On selvää, että erotuomareita pitäisi olla kymmeniätuhansia, jotta moisessa väentungoksessa säilyisi edes jonkinlainen järjestys. Tämän vuoksi Suomi24 – kuten moni muu keskusteluyhteisö – nojaa pitkälle jälkikäteen tapahtuvaan vertaisvalvontaan. Ylläpitäjät viskaavat häiriköt pihalle vinkkien perusteella.

Jokelan tapahtumien jälkeen poliisi on reagoinut aiempaa valppaammin nettihäirintään. Se on toiminut nopeasti, jos verkkosivuille on jätetty oppilaitoksia vastaan suunnattuja uhkailuviestejä.

"Teinit ovat epäilemättä olleet ihmeissään, kun poliisi on tullut kotiin ja takavarikoinut tietokoneen", verkkoyhteisöjen asiantuntija Nicklas Koski kertoo.

Toisaalta pilailumielessä jätettyjen viestien etsiminen ja tutkiminen kertoo omalla tavallaan tehtävän toivottomuudesta. Vaikka epäilyttäviä tekstejä löytyisikin, viranomaisten pitää joka kerta erikseen selvittää, kuinka tosissaan ne on tehty.

Kymmenen vuotta sitten oli paljon yksinkertaisempaa. Keskustelupalstat olivat harvassa ja useimpien tiedossa.

Nykyisin on mahdotonta saada selville palstojen tarkkaa määrää. Vanhoja lopetetaan ja uusia perustetaan päivittäin. Palstoista ei ole olemassa rekisteriä, ja uuden perustaminen onnistuu vasta-alkajaltakin kivuttomasti ilmaisohjelmilla.

Kaikenlaisesta vuorovaikutuksesta on tullut kiinteä osa kaikkia verkkopalveluita. Esimerkiksi kahdestakymmenestä suosituimmasta kotimaisesta saitista lähes jokaisella on omat keskustelualueensa.

Sekaannusta tuottaa myös se, että keskustelupalstan määritteleminen on nykyisin melko monimutkaista.

"Perinteisten foorumeiden lisäksi verkko on täynnä kommentointimahdollisuuksia vaikka uutisissa, blogeissa tai Irc-galleriassa. Lisäksi monille Yahoon tai Facebookin kaltaisille sivustoille voi perustaa omia yhteisöjä. Jopa vilkkaimmat vieraskirjat käyvät keskustelusta."

Nicklas Kosken karkean arvion mukaan mediatalot ja isoimmat harrastelijasivustot hallinnoivat noin neljäätuhatta keskustelupalstaa.

"Vähintään saman verran – ellei enemmänkin – on ruohonjuuritason foorumeita, joiden aiheet pyörivät jonkin tietyn erityisaiheen, kuten bändin tai harrastuksen, ympärillä. Lisäksi mukaan pitäisi laskea irc-kanavat. Niiden valvonta on kaikkein vaikeinta, koska keskusteluja käydään reaaliaikaisesti ja suljetussa piirissä."

Tällä tavalla laskettuna pelkästään Suomesta löytyy helposti ainakin 10 000 keskustelupalstaa, joilla voi puida Tehy-päätöstä, hölistä BB-talon tapahtumista – tai piehtaroida yli-ihmisfantasioissa.

Jos yksi poliisi ehtisi seurata pariakymmentä palstaa, valtakunnalliseen valvontaan tarvittaisiin 500 hengen ryhmä.

Koska valvonta olisi ympärivuorokautista ja valvojien pitäisi päästä välillä myös vapaalle ja lomille, tarvittaisiin tuhat uutta poliisia nykyisten 11 000:n lisäksi.

Tämänkin valvonnan teho on tosin kyseenalainen. Mikään ei estä esittämästä ajatuksiaan englanniksi ulkomaisilla sivustoilla, kuten Auvinen teki YouTubessa.

Ei palstojen valvonta silti mahdotonta olisi. Työmäärä riippuu siitä, kuinka vilkasta keskustelua verkossa käydään, kuinka tiukkaa valvontaa halutaan ja millä keinoilla.

Pisimmälle nettivalvonta on viety Kiinassa.

Siellä keskustelijoita tarkkaillaan muun muassa kriittisiä avainsanoja ja ilmauksia poimivilla ohjelmilla sekä nettipoliisijoukoilla, jotka käyvät järjestelmällisesti läpi blogien kommentteja ja palstoja. Epäilyttävät viestit sensuroidaan.

www.hs.fi/juttusarja/kirjeenvaihtaja

www.james.pp.fi/foorumit.htm

www.suomi24.fi

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi