"Asiakkaista on tullut ystäviä"

Roihuvuoren Kirjassa ja Paperissa huokuu yhä 1950-luvun henki

 "Kun vaatimukset eivät ole niin suuria, niin kyllä kauppa kannattaa. Omiksi tarpeiksi", toteaa Pirkko Puustinen. Hän on Roihuvuoren Kirjan ja Paperin eli Kipan hyväntuulinen omistaja, ollut jo parikymmentä vuotta. Hän osti liikkeen eläkkeelle jääneeltä Eino Aaltoselta, joka oli perustanut kaupan Herttoniemessä sijainneen kirjakaupan sivuliikkeeksi vuonna 1957. Herttoniemen kirjakauppa lakkautettiin 1980-luvulla, Roihuvuoren Kipa jäi henkiin.

Noin viidenkymmenen neliömetrin kokoisessa kaupassa ei juuri ole hukkatilaa. "Tietääkseni tämä on Suomen pienin kirjakauppa", Puustinen sanoo. "Ei valikoima ole tässä vuosien varrella miksikään muuttunut. Ihan on kaikki siinä samassa jamassa ja järjestyksessä kuin 1950-luvun lopulla", hän sanoo hymyillen.

Kerrostalon kivijalassa toimiva Kipa näyttää Roihuvuorentielle päin enemmän kioskilta kuin kaupalta. Näyteikkunoita täyttävät Lotto-mainokset. Liikkeen sisätilaa on koristeltu hopeanauhoin ja punaisin pahvisydämin. "Meillä on täällä aina ystävänpäivä", Puustinen selittää.

Mutta niin on näköjään joulukin. Katon rajassa on rivi nostalgisia joulutonttuja. "Ne ovat olleet siellä 1950-luvulta asti. Moni on halunnut ostaa ne joulun aikaan."

Jokunen Otavan kirjailijakin on päätynyt liikkeen sisustusmateriaaliksi. Kyllä olisivat Pirjo Hassinen, Anja Snellman ja Maikki Harjanne mielissään, jos näkisivät parikymmentä vuotta vanhat kuvansa kaupan seinällä.

Tarjonnassa eletään kuitenkin tätä päivää: esille on nostettu muun muassa Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnosta kisaava Riikka Pulkkisen Raja. Kaupan nurkassa, "lasten- ja nuortenkirjaosastolla" muistetaan valokuvalla Uppo-Nallen äitiä, elokuussa menehtynyttä Elina Karjalaista.

Puustisen mukaan Kipan tyypillisin asiakas on noin 55-vuotias nainen. Kipasta haetaan kirjoja, onnittelukortteja ja lehtiä. "Miesasiakkaat yleensä lottoavat ja pelaavat pelejä."

Yksi asiakasryhmä ovat ala-asteikäiset tytöt. "Tyttöjä varten täällä on tietenkin tarroja, kyniä, kumeja, pientä kivaa ja nättiä. Ne ovat tärkeitä."

Ja mikähän on kauppiaan omaa lempikirjallisuutta?

"Kyllä ne ovat suomalaiset dekkarit. Olen mennyt mukaan tähän muotivillitykseen. Luen mieluusti Jarkko Sipilää ja Pirkko Arhippaa. Lukisin enemmänkin, mutta silmät ovat jo huonot", Puustinen sanoo. "Mutta en suosittele omia lempikirjailijoitani asiakkaille. Tunnen asiakkaani niin hyvin, että tiedän jo entuudestaan heidän mieltymyksensä."

Puustinen myöntää, että pienen kaupan on mahdoton kilpailla marketien kanssa kirjoilla, joita kustantamot mainostavat kissankokoisin kirjaimin. "Minä myyn sitten vähemmän mainostettuja kirjoja. Sitä, mitä ei ole, tilataan. Ja tänne tulevat asiakkaat ovat valmiita maksamaan muutaman euron enemmän. Vanhemmille ihmisille on tärkeää, ettei tarvitse lähteä suuriin ostoskeskuksiin ravaamaan."

Ainoa varsinainen sesonkiaika Roihuvuoren Kirjassa ja Paperissa on joulu. Puustinen ei voi houkutella asiakkaita suurilla jymyaleilla, mutta rattoisan rupatteluhetken hän tarjoaa asiakkaalleen aina. "Se onkin tosi tärkeää. Asiakkaista on tullut ystäviäni."

Pienten lahjatavaroiden ja toimistotarvikkeiden seassa silmään osuu vielä kirjakaapin päällä kököttävä posliininen pöllö. Arvatenkin osoittamassa, että kirjat tekevät viisaaksi. Pöllökin sen tietää. Eikä se ole myynnissä.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi