Tyrvään kirjakauppa on yhdelle käyttöliittymä, toiselle aarreaitta

Pikkukaupungin Kirjakellari myy myös omakustanteita ja paljon satakuntalaista

VAMMALA. Mies tarvitsi atk-kirjan ja haki Helsingin keskustan kirjakaupoista. Yhdenkään hyllyssä sitä ei ollut; se pitäisi tilata.

Kotona Vammalassa hän meni Tyrvään kirjakauppaan tekemään tilausta.

Ei tarvitse, niitä on hyllyssä, sanoi myyjä.

"Tarina on tosi", kirjakauppias Sirkka-Liisa Leino vahvistaa.

Tyrvään kirjakauppa on perustettu 115 vuotta sitten. Sen valikoima on laaja, eikä kauppaketjun mainoksia kannata säikähtää.

Ketjun tarjoukset löytyvät, mutta silti kauppa on omanlaisensa, sekoitus nykypäivää ja eilistä.

Hyllyssä on Luettelo Suomen muinaisjäännöksistä vuodelta 1889, ja joka aamu Leino kuuntelee aamutelevisiota. Jos siellä mainitaan joku kirja, se on nostettava esille. Taatusti joku on aamuyhdeksältä sitä kysymässä.

Niin kuin nytkin, kun eilispäivänä luvattu kirjalähetys ei ole tullut.

"Minä soitan, kun se tulee", myyjä lupaa.

"Lähetän tekstiviestin", sanoo toinen.

Eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja Irma Laitinen ostaa pari dekkaria. "Tyttärille Sveitsiin ja Saksaan. He haluavat pitää yllä suomenkielen taitoaan."

Vammalassa on asukkaita 15 300, mutta kirjakauppa on kustannusyhdistyksen tilaston mukaan yhdeksänneksi suurin. Asiakkaita on Suomen lisäksi ympäri maailman, missä suomen kieltä opiskellaan. He tilaavat Suomea suomeksi ja suorasanaista kaunokirjallisuutta, Härköstä ja Saisiota.

Kiireisintä on heinäkuussa.

Juuri nyt Maija Seppälä valikoi lapsenlapsille Mauri Kunnasta, Lauri Torpo pakkaa muovikassiin lukion kirjoja, ja Ahti Huhtala laskeutuu portaat kirjakellariin etsimään runokirjaa.

Kellarin perusti kirjakauppias Helka Suvanto vuonna 1967. Hän keksi aloittaa markan pöydän, vaikka kirjoja ei tuolloin ollut tapana myydä alennuksella. Kun kustantajien varastot päätyivät kellariin, kirjoista alettiin pitää luetteloa. Yhä vielä luetteloja postitetaan joku tuhat.

"Kellari on aarreaitta", Laitinen sanoo. "Erityisesti Vanhan kirjallisuuden päivien aikaan minä tuon tänne vieraani."

Oven suussa ovat tuoreimmat kirjat, perältä löytyvät vanhat. Myytillisiä tarinoita on Islamilaisen kulttuurin ja Juutalaisen kulttuurin kanssa sulassa sovussa. Fraktuuralla painettujen näköispainosten alla on Sastamalan joululehtiä vuodelta 2002 ja 2005.

"Niitä menee koko ajan, eikä meillä ole mikään kiire päästä kirjoista eroon", Leino sanoo.

Hän on johtanut seitsemän työntekijän kirjakauppaa 1983 lähtien, vaikka oikeastaan hänestä piti tulla insinööri.

Miehen suvun imu oli kuitenkin vahvempi.

Data-liike tien toisella puolen on miehen valtakuntaa, mutta kirjoja on kaikkialla. "Autotallitkin täynnä", Leino tunnustaa. "Mutta ensi kesänä ne pitää purkaa."

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi