Itkettävän hyvää

Kieltämättä Kuukausiliitteen kokkien aloitus yllättää hieman.

Keittiössä odottavat veitset tanassa Peppi Aralehto ja Ari Ruoho. Kummallakin on sama tehtävä: valmistaa ruokalaji kuukauden raaka-aineeksi valitusta sipulista.

Mutta. Vaikka pariskunnan molemmat osapuolet ovat tunnustettuja huippukokkeja, täällä ei näy vilaustakaan piperryksestä ja konstailusta. Ei sinne päinkään. Täällä tehdään sipulipiirakkaa ja sipulikeittoa.

”Olen nähnyt ja tehnyt mitä vaan, mitä kummallisimpia virityksiä. Silti pitkässä menussa aina parhaita ovat kuitenkin ne yksinkertaiset ruuat, yksinkertaiset maut. Sen takia sipulikeitto. Sen resepti on säilynyt niin pitkään, että jotain siinä on oltava”, Ari Ruoho selittää ruokafilosofiaansa.

Ja hänen vaimonsa Peppi Aralehto on kovin samoilla linjoilla.

”On jäänyt mieleen, kun olimme ensimmäistä kertaa yhdessä Ranskassa. Oltiin syöty ties missä ja ties mitä. Suurin elämys oli kuitenkin se, kun yhtenä päivänä poikettiin kahvilaan ja tilasin sipulipiirakan. Se oli vaan niin törkeän hyvää”, Aralehto kertoo.

Molemmat tunnustavat ujostelematta läheisen suhteensa sipuliin. Se on raaka-aine, joka on todella monessa mukana, mutta useimmiten se esiintyy huomaamattomana taustavaikuttajana, jota ilman kastikkeeseen, keittoon tai pataan ei synny oikeaa sävyä.

Tällä kertaa sipuli on kuitenkin pääroolissa.

Raaka-aine on valittu huolella. Kuukausiliitteen kokit päätyivät Hakaniemen hallin luomusipuleihin, paitsi yleisen luomumyönteisyyden myös maun takia: luomusipuli on yleensä hieman kipakampaa kuin tehotuotettu.

Kuoriminen alkaa niin, että sipulit upotetaan hetkeksi lämpimään veteen. Sillä tavalla kuori pehmenee ja irtoaa helposti.

Ruoho ryhtyy karamellisoimaan sipulia tumman sokerin kanssa samalla, kun hänen puolisonsa kaulii taikinaa leivinpapereiden välissä.

”Minä sanon suoraan: en leivo mitään ikinä, enkä tule leipomaankaan. Minä diggaan keitoista, ja mikä on tammikuussa parempaa kuin keitto”, Ruoho avautuu

”Kyllä piirakkakin on talviruokaa”, Aralehto protestoi.

”Keitto on oikeaa vanhanajan talven ruokaa”, Ruoho vakuuttaa.

Aralehto muotoilee taikinasta muottiin sopivia suorakaiteita ja kuiskuttaa: ”Se ei leivo, koska se ei osaa. Ei se saa aikaiseksi joulutorttujakaan”.

Aralehto paljastaa myös, että eniten häntä mietitytti mausteet. Loppusuoralle päätyivät kumina ja muskotti, joka lopulta päätyikin hänen piirakkaansa.

”Noo, se vaan toimii hyvin sipulin kanssa”, hän perustelee.

Ruoho taas viimeistelee keittonsa hyppysellisellä savusuolaa. Hänellä ankarin pohdinnan kohde oli juusto. Perinteinen valinta on tietysti ranskalainen Comté-juusto, mutta Ruoho päätyi suosimaan suomalaista. Hän raastaa leipäkrutonkien päälle Mouhijärven Vilhoa.

Lopuksi kokit maistelevat toistensa tuotokset.

”Muskotti toimii hienosti”, Ari Ruoho kehuu puolisonsa piirakkaa.

”Onpa mehevä sipulin maku”, Aralehto ylistää keittoa.

Avioparin mieltymykset ovat vuosien kuluessa hioutuneet kovin samanlaisiksi.

”Pyöräiltiin viime kesänä Alppien yli. Kun pysähdyimme syömään, aina kävi sama juttu: vaikka lista oli kuinka pitkä, valitsimme samat ruuat ja juomat. Ihan joka kerta”, Peppi Aralehto tunnustaa.

Lue ja arvioi kokkipariskunnan reseptit:

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi