Kotoista eksotiikkaa

Appelsiini on kotoutunut helposti suomalaiseen ruokapöytään.

”Se on the hedelmä”, Ari Ruoho aloittaa. ”Jokapaikan höylä”, Peppi Aralehto jatkaa. Kyllähän appelsiini etelän herkku on, ilman muuta, mutta 1950-luvulta alkaen se on ehtinyt tulla suomalaisille tutuksi. Hetken pohdittuaan Aralehto ja Ruoho nimeävätkin sen tuontihedelmistä suomalaisimmaksi.

Vaikka appelsiini tavallisimmin nautitaan sellaisenaan, kokkien käsissä se on myös ketterä raaka-aine. Niin ketterä, että se saa Aralehdolta ja Ruoholta toisenkin arvonimen: monipuolisin hedelmä. Perustelut ovat vahvat.

”Se kääntyy joka suuntaan”, Ruoho sanoo.”Se sopii hyvin mausteeksi mille vain”, Aralehto täydentää ja luettelee:

Appelsiinista saa raikasta, hapanta tai ma­keaa. Se sopii luontevasti leivonnaisiin ja jälkiruokin, mutta on kotonaan myös lihan tai kalan seuralaisena.

Ruuanlaitossa voi hyödyntää koko hedelmän, kuoren, mehun ja hedelmälihan. Tällä kertaa Aralehto ja Ruoho ovat reseptiensä suunnittelussa samoilla linjoilla: kummankin ruuassa käytetään appelsiinin kaikkia osia. Siihen yhtäläisyydet sitten jäävätkin.

”Minulla salaatissa ideana on raikkaus, appelsiinin oma maku”, Aralehto selittää.

Ruoho taas on happamampi. ”Kuha vaatii sitä. Lihan kanssa maku voi olla makeampi, mutta kalan kanssa makeus ei toimi”, hän selittää ja ryhtyy keittelemään vinegrettiä.

Pian se on lautasella paistetun kuhafileen kanssa.

Peppi Aralehto maistaa ja kehuu: ”Hyvä happo vinegretissä. Kuha ja soosi sopivat hyvin yhteen.”

”Onpas raikas, oikein hyvä”, Ari Ruoho luonnehtii puolisonsa valmistamaa jälkiruokaa.

Lue kokkipariskunnan reseptit:

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi