Resepti: Metsän jalokivi

Lakka on niin hieno raaka-aine, ettei sitä kannata paljon käsitellä.

Eläminen 55 ja 78 leveysasteen välillä on ankaraa, mutta onneksi sentään ­herkullista. Syyskuuksi Kuukausiliitteen keittiön työlistalle on valittu yksi poh­joisen ulottuvuuden hienoimmista seuraa­muksista: lakka.

Mutta aivan ensimmäiseksi Kuukausiliitteen kokkipariskunta riisuu kunnioittavasti kokkihattunsa ja ryhtyy luonnehtimaan kullankeltaista, suolta tuoksuvaa luumarjaa.

”Se on metsän jalokivi”, Ari Ruoho aloittaa.

”Aito ja villi”, Peppi Aralehto lisää.

Vaikka Kuukausiliitteen kokit ovat kiertäneet maailmaa ja valmistaneet ruokaa monella mantereella, niin vastaan ei ole tullut mitään, mikä maistuisi samanlaiselta kuin lakka. ”Siinä on uniikki, pohjoinen maku”, Ruoho kiteyttää.

Vaikka lakka on niin happoinen marja, että ­se pärjää mainiosti suolaisten ja mausteisten makujen kanssa, molemmat kokit ovat päätyneet luomaan siitä jälkiruokareseptin.

”Lakka on sen väärti. Se on jälkiruokamarja”, Ruoho sanoo.

Hänen jälkiruokaansa tulee lakan lisäksi voimakkaita makuja, kuten terva ja salmiakki.

Aralehto maistelee sitä pitkään ja sanoo mietteliäästi:

”Tämä on uudenlainen kokeilu.”

Hänen oma lakkaherkkunsa saa Ruoholta ­välittömän hyväksynnän.

”Kylläpäs maistuu lakalta!”

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi