Nyt tulee papua

Peruna syrjäytti suomalaisten vanhan herkkuruuan.

Mitä syvemmälle papuun Kuukausiliitteen keittiössä pureudutaan, sitä lämpimämpiä ajatuksia syyskuun raaka-aine herättää.

Kuukausiliitteen kokit Peppi ­Aralehto ja Ari Ruoho yltyvät suo­rastaan harmittelemaan sitä, että ­pavut ovat Suomessa aikoinaan ­jääneet niin perinpohjaisesti perunoiden jalkoihin.

”Onhan se tosi monipuolinen. Voisi käyttää paljon enemmän”, Aralehto sanoo.

Papu ajautui suomalaisissa keittiöissä sivurooliin jo 1800-luvulla, joten harmittelu on hieman myöhäistä.

Mutta ennen perunan tuloa härkäpapua viljeltiin meilläkin todella paljon, ja sillä oli vahva asema nauriin rinnalla. Papua on viljelty Suomessakin todistettavasti jo 600-luvulla.

Olisikohan nyt renessanssin aika.

”Se on aivan mahtava proteiinin lähde. Esimerkiksi kasvissyönnin yleistyminen lisää kyllä papujen suosiota”, Ruoho sanoo.

Huono uutinen on se, että tuoreita papuja ei ole aivan helppoa löytää kaupoista, halleista tai toreilta, paitsi parhaaseen sesonkiaikaan. Hyvä uutinen taas on, että paras sesonki on juuri nyt.

”Suomessa papuja kyllä pidetään talviruokana”, Aralehto miettii.

Talviset ajatukset kohdistuvat lähinnä kuivattuihin papuihin. Ja niinhän se on, että tuoreet ja kuivatut pavut ovat oikeastaan kaksi eri raaka-ainetta. Kuivatuista on tapana tehdä tuhteja ruokia, mutta tuoreissa pavuissa maistuu vielä loppukesä.

Niin kuin Aralehdon salaatissa, jossa on sekä kuivattuja että tuoreita papuja.

”Varsin ruokaisa salaatti. Pavun maku on mieto, joten tämä yrttipesto tulee kyllä tarpeeseen”, Ruoho arvioi.

Aralehto kehuu miehensä paputahnan elementtejä.

”Tuoreversio hummuksesta. Hyvin toimii, ja se lime on tosi tärkeä."

Lue kokkipariskunnan reseptit:

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi