On mulla vadelma

Nyt saa sitä, mistä on koko alkukesä unelmoitu.

Ei voi mitään, tehtävä on mahdoton. Yhtä ainoaa suomalaista marjaa ei kerta kaikkiaan pysty nostamaan kaikkien muiden marjojen yläpuolelle, ei mitenkään. Mutta viiden kärki syntyy Kuukausiliitteen kokkipariskunnalta näpsäkästi.

Peppi Aralehto ja Ari Ruoho kokoontuvat keittiön nurkkaan neuvonpitoon. Se kestää vain hetken, ja sitten lista on valmis: mansikka, ahomansikka, tyrni ja mesimarja. Niin, ja se viides on itseoikeutetusti tietenkin elokuun raaka-aine, vadelma.

”Pitäisköhän villivattu ja viljelty vadelma vielä erottaa omiksi lajeikseen”, Aralehto pohtii.

Kokit päätyvät kuitenkin pitämään ne yhdessä, vaikka selvää on, että metsässä tai aitan nurkalla kasvavat vadelmat ovat pienempiä mutta aromikkaampia kuin jalostetummat toverinsa.

”Ne valoisat suomalaiset kesäyöt sen tekevät. Ei missään kasva parempia marjoja kuin Suomessa”, Ruoho hehkuttaa innoissaan.

Vadelman erinomaisuudesta riittää puhetta pitkään. Tärkein ominaisuus on kuitenkin se olennaisin.

”Maku”, Aralehto toteaa.

”Omaleimainen, tunnistettava maku”, Ruoho tarkentaa.

Vadelman maku on niin voimakas, että se kestää hyvin säilömisen ja pärjää hyvin muiden voimakkaiden makujen seurassa. Se pinnistää pintaan suklaan seurassa, antaa potkua tummille kastikkeille eikä kalpene lihankaan kaverina.

Aralehdon semifreddo valmistuu vahdikkaasti ja saa Ruoholta lämpimän vastaanoton.

”Järjettömän hyvää! Maailman helpoin jäätelö. Kun tökkää tikun palloon, se on lastenkutsujen hitti!”

Ruohon vadelmainen ankka läpäisee myös Aralehdon makutestin komeasti.

”Kivan kirpsakkaa”, Aralehto kehaisee. ”Hyvin toimii vadelma siivekkään kanssa.”

Lue kokkipariskunnan reseptit:

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi