3.6.2011 12:06
Kuukausiliitteen keittiön pöydällä lötköttää iso kimpale perinteistä maalaiskirnuvoita, ja nyt on pakko tehdä tunnustus: se on niin aito asia, ettei sitä ihan heti tunnista voiksi ollenkaan.
Kirnuvoi on syvän keltaista ja hieman rakeista. Se myös tuoksuu ja maistuu erilaiselta kuin normivoi: vahvemmalta ja maalaisemmalta.
”Näistä mauista on vieraannuttu”, Kuukausiliitten kokki Ari Ruoho sanoo.
”Eihän tuota kukaan tunnista kuvasta voiksi”, hänen puolisonsa ja toinen Kuukausiliitteen kokki Peppi Aralehto lisää. ”Se näyttää enemmän juustolta.”
Mutta voita se on, ja voi on Kuukausiliitteen toukokuun raaka-aine.
Ennen kuin jatketaan yhtään pitemmälle on syytä tehdä selväksi, että nyt ei olla tekemässä tiedettä vaan ruokaa. Kokkipariskunta ei ota osaa viimeaikaisiin rasvariitoihin. He tunnustautuvat kultaisen keskitien kannattajiksi.
”Kohtuus kaikessa”, Aralehto kiteyttää.
Oma jääkaappi on luonnollisesti kokkien intiimeimmistä intiimeintä aluetta, mutta sen verran he suostuvat paljastamaan, ettei sieltä löydy johdannaisia. He käyttävät vain voita.
Ja lista voin hyvistä ruuanlaito-ominaisuuksista, se on pitkä.
Voi ruskistaa, kiillottaa, maustaa, pehmentää ja tasoittaa. Se maistuu kylmänä ja kuumana.
”Voi on hyvä makujen kantaja. Se ottaa hyvin makuja ja luovuttaa niitä hyvin”, Ruoho selittää.
”Mutta meidän tarkoituksena ei ole tehdä voin avulla roskasta hyvää.”
”Ei, vaikka kyllä sitä siihenkin käytetään”, Aralehto lisää.
Kokit ovat valinneet voin seuraksi hienoja keväisiä raaka-aineita: raparperiä, nokkosta ja haukea. Todellista lähiruokaa siis.
”Tässä on voi sellaisessa muodossa, ettei edes tiedä syövänsä voita”, Ruoho huomauttaa, kun hän maistelee vaimonsa raparperijälkkäriä. ”Ja tuo minttu on tässä paljon enemmän kuin koriste. Se raikastaa kivasti.”
”Eipä ole tämäkään raskas annos, vaikka onkin reilusti voita”, Aralehto arvioi miehensä ruokaa ja kehuu nokkosen maanläheisyyttä ja omaperäistä makua.
Lue kokkipariskunnan reseptit:
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi