Oma elämä

Laura Koljonen

Kolumneissa kommentoidaan lasten elämää aikuisen näkökulmasta. Kirjoittaja on tietenkin Suomen ylpein kummitäti.

Laura Koljosen kolumni ilmestyy joka kolmas viikko maanantaisin.

Kirjoittajan blogi Kiintiöjuntti ilmestyy Suomen Kuvalehdessä.

Lue kaikki HS.fi:n kolumnit.

Luunapilla kunnon kansalaiseksi

Julkaistu 14.2.2011

On vain yksi ryhmä, joka tietää enemmän lastenkasvatuksesta kuin kiihkoilevimmatkaan elämäntapavanhemmat: ne, jotka eivät vielä ole saaneet lapsia. Lapsia haluamattomathan ovat näiden asioiden suhteen huomattavasti välinpitämättömämpiä.

Kannustusta kentän laidalla

Julkaistu 24.1.2011

"Mitä tolle on tapahtunut? Miten toi pelaa nykyään noin huonosti. Tosi laiskaa lätkimistä", kommentoi takanani istuva nainen. Kiroan taas kerran amatöörivirhettäni. Miten voin aina unohtaa korvatulpat kotiin?

Perhe täynnä parempia ihmisiä

Julkaistu 3.1.2011

No niin, tänään se alkaa ainakin lehdissä: suuri ja mahtava, parempi, vuosi! Ehkä kaikista vuosista paras. Kuinkahan moni on juhlakauden jälkeen ajatellut, että tänä vuonna voisi hieman rajoittaa juomistaan, syömistään, sekoiluaan, juoruiluaan tai velttoiluaan. Ihan noin muutaman ärsyttävän taipumuksen mainiten.

Älä vaan mokaa

Julkaistu 13.12.2010

Joskus olisi parempi kieltäytyä. Sanoa ei missään nimessä, ja keksiä perään jokin valkoinen valhe selitykseksi. Mutta ennen kuin itseään älyää suojella, huomaa jo istuvansa lasten voimistelukerhon jouluesityksessä kalpena, vähäpuheisena ja vatsa polviin pudonneena.

Hymyile, sinua kiusataan

Julkaistu 22.11.2010

- Äiti, milloin kaikki sun kaikki kaverit tulee meille? - Ketkä kaikki kaverit? - Nää tässä valokuvassa? - Ei ne kaikki ole mun kavereita? - Miksei? - Eihän sunkaan kaikki tarhakaverit olet sellaisia kavereita, joiden kanssa sä haluat olla tarhapäivän jälkeen.

Halutaan: henkilökohtainen huumevalistaja

Julkaistu 1.11.2010

Facebookissa törmään ala-astekaveriini. Elossa, ajattelen ja ilahdun.En ole ollut yhteydessä tyyppiin sitten ala-asteen viidennen luokan.

Tuntematon uhka

Julkaistu 11.10.2010

Epäluuloisuuden siemen on kylvettävä lapseen aikaisin. Sen lisäksi, että koulutuksen on oltava intensiivistä ja jatkuvaa, sitä on harjoiteltava sekä teoriassa että käytännössä.

Leiki kunnolla!

Julkaistu 20.9.2010

Kaverini Kaisa sai joululahjaksi Kenin. 1980-luvun tunkkaisenvärisistä joulupapereista kuoriutui itse asiassa kokonainen Barbie-perhe. Isä ja äiti sekä kaksi lasta, jotka olivat klooneja muovisista vanhemmistaan.

Kokeile: kesä ilman kersoja

Julkaistu 31.5.2010

"Don´t expect too much, älä odota liikoja", sanoo saksalainen ystäväni aina kun tapaamme hänen maassansa. Hän käyttää sanontaa oli kyse sitten hänen järjestämästään majoituksesta tai ravintolavalinnasta.

Kukas se sieltä tulee

Julkaistu 10.5.2010

Yhdeksän kuukautta on pitkä aika odottaa jotakuta tulevaksi. Siinä ajassa ehtii muodostaa ennakko-odotuksen jos toisenkin, haaveilla, pelätä ja huolehtia.

Tavaranpaljous kostautuu

Julkaistu 19.4.2010

En ymmärrä, miksi vanhempien halu tarjota lapselleen parasta tarkoittaa käytännössä sitä, että ostetaan niin paljon tavaraa, kuin pystytään. Lapsen haluun vetoaminen on muutenkin epäilyttävää.

Huonokin harrastus kasvattaa lasta

Julkaistu 29.3.2010

Älkää ymmärtäkö väärin. Tarkoitukseni ei ole masentaa, ehei, vaan puhtaasti pelotella. Se harrastus, johon tenavanne välinpitämättömästi viette – oli se sitten jalkapallo, jääkiekko tai pianonsoitto – vaikuttaa tämän kasvuun ja käyttäytymiseen enemmän kuin mikään muu.

Tyttöä ei voi kasvattaa pojaksi

Julkaistu 8.3.2010

Useat naiset joutuvat pohtimaan maailmaa korostetusta naisnäkökulmasta viimeistään siinä vaiheessa, kun nuoruus ja kaikkivoipaisuus ajaa heidän ohitseen. Toinen oiva ja pakollinen paikka miettiä naiseutta on, kun tulee äidiksi. Ja etenkin jos pullauttaa tyttövauvan.

Kun mummo sodasta kertoi

Julkaistu 15.2.2010

Monissa kulttuureissa vanhempien ihmisten kunnioitus kuuluu kasvatukseen. Siitä ei kerta kaikkiaan poiketa – ei vaikka vanhemman ihmisen asemassa oleva puhuisi mitä sylki suuhun tuo.

Se täti jolla on se harmaa koira

Julkaistu 25.1.2010

Puoli vuotta sitten olin suosioni huipulla. Yhtäkkiä kyläilykutsuja alkoi sadella säännöllisesti. Minun olisi pitänyt revetä Helsingin reuna-alueille, lähiöihin ja ties mihin taajamiin harva se päivä ja esitellä uutta koiraani kuin elävää ja ihmeellistä asustetta.

Käpylehmät eivät tule takaisin

Julkaistu 4.1.2010

Aina tässä käy näin. Juuri kun aloin tottua tissinsä menettäneeseen Barbieen, lasten vanhemmat vaihtoivat huolen aihetta, ja ottivat kohteekseen leluyhtiö Mattelin toisen nuken, Bratzin.

Kummit testiin!

Julkaistu 14.5.2009

Lähes täydellisenä kummitätinä minun käy usein sääliksi vähemmän lahjakkaita ja tehtävään sopimattomia kummikollegoitani.

Tarhattuna

Julkaistu 23.4.2009

Muutama vuosi sitten törmäsin baarissa tuttuihin ihmisiin. En heti muistanut, missä olin nähnyt heidät, saati saanut päähäni heidän nimiään, mutta jotenkin ryhmä tuntui hyvin tutulta. Kunnes hetken tuijotettuani tajusin: he olivat olleet tarhatätejäni.

Miten möykkääjän saa hiljaiseksi ilman teippiä?

Julkaistu 2.4.2009

Kieltämättä on muutamia kertoja tullut mieleen mölisijän suun teippaaminen.

Leiki ennen kuin lisäännyt

Julkaistu 12.3.2009

Puhelin soi. Vastaan. Puhelu on lyhyt. Sanon lähinnä: "ei tässä mitään erikoista", "totta kai voin pitää parin tunnin tauon töistä", "tunnin kuluttua on ihan okei" ja "enköhän mä pärjää". Tunnin kuluttua seison Stokkan oven edessä innoissani.

Kummin lahjat

Julkaistu 19.2.2009

Kun Suomen fiksuin lapsi, kummipoikani, syntyi, vein hänelle lahjan: kirkkaankeltaisen matkalaukun, jonka sisälle olin viikannut ruskeat samettihousut.

Keittiössä kahisee

Julkaistu 28.1.2009

Kyllä se kesää vielä oli, kun grafiikkakäyrä ensimmäisen kerran halkaisi tv-ruudun ja näytti jatkavan matkaansa alakerran naapurin asuntoon. Olin totaalisen tylsistynyt.

Hei pierupää!

Julkaistu 8.1.2009

Se alkoi eräissä bileissä. Aikuiset panivat taas parastaan vänisemällä ruuan kallistumisesta, naapurin surkeasta puutarhakalustemausta ja työmatkojen päivärahoista.