Huonokin harrastus kasvattaa lasta

Älkää ymmärtäkö väärin. Tarkoitukseni ei ole masentaa, ehei, vaan puhtaasti pelotella. Se harrastus, johon tenavanne välinpitämättömästi viette – oli se sitten jalkapallo, jääkiekko tai pianonsoitto – vaikuttaa tämän kasvuun ja käyttäytymiseen enemmän kuin mikään muu.

Etenkin, jos lapsi viihtyy harrastuksen parissa. Viihtyminen ei tietenkään ole huono asia, mutta kannattaa kuitenkin olla tietoinen siitä, missä seurassa lapsi kasvaa. Vai kasvaako tämä vailla seuraa kokonaan. Ei myöskään ole samantekevää, millaisia asioita harrastuksessa vaaditaan; tarkkuutta, muiden huomioon ottamista vai rohkeutta ja röyhkeyttä.

Harrastuksissa opitaan tietty taito, mutta myös käyttäytymiskoodeja. Jos pelaa kymmenen vuotta lätkää, oppii luistelemaan, mutta myös käyttäytymään kuten lätkänpelaaja. Eikä lätkäidentiteetti lopu hetkenä, jona luistimensa ripustaa naulaan viimeisen kerran. Harrastukset, joihin vanhemmat lapsiansa kuljettavat, voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään.

1) Joukkuelajit

Jos lapsensa tyrkkää joukkuelajin pariin, voi olla varma, ettei tällä tule olemaan ongelmia sosiaalisten taitojen kanssa. Joukkuelajeissa kasvaneet lapset onkin helppo tunnistaa työelämässä. He tietävät, etteivät saa yksin aikaiseksi kaikkea tai melkein mitään, ja sen takia ympärille onkin kerättävä joukkue eli tiimi, jonka kanssa asiat rullaavat.

Joukkueessa kasvanut tietää, ettei aina voi voittaa, eikä hajoa jokaisen epäonnistumisen kohdalla.

Kuulostaako upealta? Varmasti, mutta ota myös huomioon, että joukossa tyhmyys tiivistyy.

Jalkapallon parissa kasvanut juniori on tasan niin tyhmä kuin joukkueen yllytyshulluin. Esimerkiksi se, joka keksii vetää ensimmäiset kännit, määrää myös muiden kokeilujen aloitusajankohdan. Joukkueurheilua harrastavat nuoret juovat eniten ja aloittavat kokeilunsa poikkeuksellisen aikaisin.

2) Yksilölajit

Yksilöurheilijat tunnistaa jo varhain. He saavat käsittämättömiä pultteja, jos häviävät ja etenkin jos häviö on jonkun toisen syy. Tällaiset lapset kestävät häviön huomattavasti paremmin, jos he ovat siihen vain ja ainoastaan itse syyllisiä. Töissä tällaiset ihmiset kantavat ison osan vastuusta, mutta eivät välttämättä kestä muiden erilaista työmoraalia.

Yksilösuorittaja oppii itsenäiseksi hyvin varhain, mutta saattaa olla hyvin yksinäinen. Hän tajuaa tekemänsä uhraukset, sillä tietää, että vain siten saa tuloksia. Usein menestyneet yksilösuorittajat sanovat, etteivät missään nimessä suosittele muille samanlaista kuluttavaa työmoraalia.

3) Puurtamislajit

Katkerimmat lapsuusmuistot olen kuullut kerrottavan jonkin sortin soitinharrastuksen pariin pakotetuilta ihmisiltä. En tajua, miksi juuri musiikilliset harrastukset saavat vanhemmissa aikaan kunnianhimon, jonka toteuttajaksi jälkipolvi ohjastetaan.

Usein tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä vaativan harrastuksen parissa kasvanut kyllästyy jatkuvaan nipottamiseen ja täydellisyyden tavoitteluun jossakin vaiheessa, eikä enää halua olla missään tekemisissä soittimensa kanssa.

Parin vuoden totaalisen tauon jälkeen nämä kuitenkin palaavat harrastuksen pariin ehkä jossakin toisessa muodossa. Fanaattisimmat kevyen musiikin harrastajat on helppo tunnistaa viulutunneilla kärsineiksi lapsiksi, jotka itkevät ilosta hyvillä keikoilla.

Lastenkasvatuksen kultainen ohjenuorahan on aina ollut, että mitä tahansa teet, mönkään menee kuitenkin. Että kannattaa ehkä viedä se lapsi sinne, minne naapurin lapsetkin menevät. Ja hankkia ihan oma harrastus, jossa voi toteuttaa itseään itsensä kautta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi