Kokeile: kesä ilman kersoja

"Don´t expect too much, älä odota liikoja", sanoo saksalainen ystäväni aina kun tapaamme hänen maassansa. Hän käyttää sanontaa oli kyse sitten hänen järjestämästään majoituksesta tai ravintolavalinnasta. Joskus valinnat ovat olleet iloinen yllätys ja pahimmillaankin sitä, mitä hän on vihjannut etukäteen. Turhien ennakko-odotusten puuttuminen tekee monista asioista parempia: kun ei odota liikoja, kaikki ylimääräinen tuntuu erityisen hyvältä.

Haluaisin jakaa saksalaisen sanonnan kaikkien pikkulasten kanssa. Tai siis ehkä toivoisin, että viestin sisäistäisivät kaikki ne vanhemmat, jotka pollat punaisina yrittävät keksiä lapsilleen kesäohjelmaa. Listastahan saa loputtoman pitkän ja sydänkohtauksen todennäköisyys korreloi pakko käydä -kesäpaikkojen määrän kanssa.

Tietenkin lapsilla on mielikuva siitä, mitä kivaan kesään kuuluu. Käynnit kaikissa huvi- ja vesipuistoissa, pari Ruotsin-risteilyä, joku kiva lomamatka ulkomaille ja joka päivä jäätelöä. Se on lista, jonka aikuinen voi hyvällä omallatunnolla jättää noteeraamatta ja tokaista "just, mutta älä odota liikoja". Kesä on nimittäin ensisijaisesti vanhempien akkujen lataamista varten.

Lapsena suurin haaveeni oli päästä Tervakosken Puuhamaahan. Mikko Alatalon laulama Puuhamaa-tunnusbiisi raikasi televisiossa säännöllisin väliajoin ja mainoksen taustalla loikkivat jättikokoiset nallet, minkä lisäksi sadat lapset ilakoivat isoissa vesialtaissa. Isäni näytti aina mainoksen tullessa niin pahoinvoivalta, että tulkitsin, ettei Puuhamaa taaskaan osuisi ajoreitin varrelle.

Sen sijaan minut ja veljeni pakattiin kesän alussa työsuhde-Toyotaan ja vietiin kolmeksi kuukaudeksi maalle isovanhempien hoitoon. Sama kohtalo oli kavereillani.

Mökkikuukausina saimme itse keksiä tekemistä. Viikon kohokohtina olivat kauppareissut ja halvimman margariinipaketin metsästys. Välillä oli toki pirun tylsää, mutta hengissä selvittiin. Vanhemmat ajoivat mökille aina viikonlopuiksi. Enkä muista, milloin he olisivat olleet yhtä iloisia ja ennen kaikkea rentoja, kuin ollessaan meistä lapsista viikot erossa! Äitini oikein säteili ja isäni jopa vitsaili. Löytyy valokuva-albumista toki kuvia huvipuistovierailuistakin, mutta niissä isän lomarentous on kyllä hetkellisesti kadonnut.

Ymmärrän oikein hyvin niitä vanhempia, joille tulee lomastressi pelkästä työpaikan lomalistan täyttämisestä. Jos koko lomansa organisoi sen pohjalta, että lapsille on mahdollisimman paljon kivaa tekemistä, joka vaatii jatkuvaa osallistumista vanhemmalta, ei ihme, että lomalta palaa punainen ja pöhöttynyt hahmo, joka tarvitsee kesälomansa perään sairauslomaa lomasta toipuakseen.

Vanhempien kannattaa kyllä itsekkäästi pitää kiinni omasta rentoutumisestaan ja hankkiutua jälkikasvustaan eroon edes muutamaksi viikoksi mikäli se on mahdollista. Älyttömintä, mitä olen kuullut, on vanhempien väittämä, ettei lapsia voi viedä landelle, koska siellä ei ole mitään tekemistä. No ei tietenkään ole! Sehän se maalla olemisen idea on: keksiä tekemistä tai olla vaan. Ja mitä enemmän lapsi itkee tietokoneen puutetta, sitä terveellisempää sen on siellä olla.

Lapsi ei mene rikki siitä, ettei sillä ole joka päivä järjestettyä ohjelmaa. Aikuinen sitä vastoin menee epäkuntoon, jos ei koskaan lepää.

Kirjoittaja on Suomen ylpein kummitäti.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi