Kummit testiin!

Lähes täydellisenä kummitätinä minun käy usein sääliksi vähemmän lahjakkaita ja tehtävään sopimattomia kummikollegoitani. Mitä räpellystä: unohdetaan synttärit, ei tiedetä, harrastaako lapsi lätkää vai fudista, kiinnitetään huomiota heikkoihin kouluarvosanoihin, nähdään vain merkkipäivinä jne.

Kummius on vaativa homma, sillä kummi on lapsen riemuna tai vastaavasti riesana koko tämän elämän. Kummia ei voi vaihtaa ja vaatia parempaa tilalle. Kummi on vähän niin kuin varavanhempi, eikä siihen hommaan sovi kaiken maailman hipit ja raparipat.

Suurin vastuu kummin valinnassa on tietenkin lapsen vanhemmilla. Mutta millaisin löperöin perustein he jälkikasvulleen vastuullisia varavanhempia valitsevatkaan! Kaikista surkein peruste on se, että kummi kuuluu kirkkoon. Mitä se nyt kenestäkään kertoo? Sehän voi tarkoittaa vaikka sitä, että kummi on vain niin laiska ja saamaton, ettei ole saanut erottua kirkosta.

Kummeille voisi itse asiassa asettaa samansuuntaisia pääsyvaatimuksia kuin esimerkiksi Paavin palkka-armeijalle, Sveitsiläiskaartille. Esimerkiksi kun Sveitsiläiskaartiin ei pääse kuin naimattomia, urheilullisia ja tietynpituisia miehiä, mikä on baarissa viihtyvälle, milloin missäkin siviilisäädyssä seilaavalle kääpiökokoiselle naiselle ihan se ja sama, niin kummiksi pitäisi valita vain seuraavat kriteerit täyttäviä yksilöitä. (Kummipariskunnista ei ole kuin haittaa, sillä usein ne hajoavat ja lapselle jää vain yksi kummi – tai pahimmassa tapauksessa kaksi toisiaan parjaavaa kummia.)

Ihanteellinen kummi olisi:

1) omaksunut jonkin maailmankatsomuksen eikä vain löysästi uskoisi johonkin epämääräiseen zenistä Schopenhauerin valoisiin elämänviisauksiin ja surffailisi elämänvaiheesta toiseen rennosti sekoillen.

2) taustaltaan monipuolinen. Kummin pitäisi olla matkustellut ainakin viidessä eri maassa. Ja aina pitäisi lähettää kortti ja tuoda edes jotakin tuliaiseksi. Superkummi tekee edes yhden matkan kummilapsensa kanssa.

3) sivistynyt. Vain kalkkis-kummi on aivan ulkona kaikista niistä leluista, joilla hänen kummilapsensa päivittäin leikkii. Kummi ei koskaan piinaa lasta kertomalla, miten omat puulelut olivat patterin välissä. Kummi lupautuu aina pysymään edes pinnallisesti ajan tasalla elokuvista, musiikista, lehdistä ja kirjallisuudesta.

4) tyylikäs ja tarpeen tullen normaali. Muun muassa teini-iässä lapsella on monen vuoden putki, jolloin isä ei ole idoli ja äitikin vain keskittyy naputtamaan vääristä asioista, kuten kotiintuloajoista ja huonosta seurasta. Tällöin kummi ei voi olla jatke tälle nöyryytykselle, vaan lapsen täytyy voida kertoa kummille luottamuksellisia asioita ja näyttäytyä tämän kanssa julkisilla paikoilla.

5) suosiollinen kummilastaan kohtaan. Kummi huolehtii kummilapsensa hyvinvoinnista ja mahdollisuuksista omien lahjojensa ja verkostojensa kautta. Suosimisen on hyvä olla näkyvää.

6) käytännöllinen. Kun lapsi on pieni, kummin kyläilyyn sisällytetään lapsen syöttäminen, naaman ja pyllyn pyyhkiminen, hauskuuttaminen ja hoivaaminen. Kun lapsi kasvaa, kuljetukset harrastuksiin ja mahdollinen tutustuttaminen parempiin harrastuksiin, ovat kummin vastuulla.

Ja näin kummikin oppii vähitellen jotakin hyvin tärkeää: elämässä on vastuuta ja velvollisuuksia, mutta kehut kerää aina joku muu.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi