Perhe täynnä parempia ihmisiä

No niin, tänään se alkaa ainakin lehdissä: suuri ja mahtava, parempi vuosi! Ehkä kaikista vuosista paras.

Kuinkahan moni on juhlakauden jälkeen ajatellut, että tänä vuonna voisi hieman rajoittaa juomistaan, syömistään, sekoiluaan, juoruiluaan tai velttoiluaan. Ihan noin muutaman ärsyttävän taipumuksen mainiten. Näiden taipumusten kitkeminen tähtää tietenkin yksinkertaiseen haluun olla parempi ihminen.

Valitettavasti vanhoista tavoista eroon pääseminen on työlästä ja ennen kaikkea hermoja kiristävää.

Monessa perheessä onkin tällä hetkellä mukava maailmanlopun meininki, kun toinen vanhemmista on luultavasti laihdutuskuurilla ja toinen tipattomalla. Tämä tarkoittaa sitä, että perheistä löytyy myös muutama hämillään oleva alaikäinen, joka miettii pienen päänsä puhki, miksi isi ja äiti ovat vähän kireitä.

Lapset myös saattavat haluta itse osallistua näihin itsensäparantamistalkoisiin.

Mahtava ja oikeaoppinen itsensäparantaja oli esimerkiksi hyvä ystäväni, joka panosti peruskoulun viidenneltä luokalta asti selluliitintorjuntaan.

11-vuotias ystäväni tuhlasi joululahjaksi saamansa rahat kalliisiin tuotteisiin, joita hänen äitinsäkin käytti. Kun ihmettelin, mitä hittoa on selluliittirasva tai selluliitti, hän tikisti toisen reitensä sisäpinnan käsiensä väliin ja sanoi dramaattisesti: "Inhoan tätä appelsiini-ihoa."

Sen jälkeen kävimme ostamassa litran nougatjäätelöä, jonka söimme puoliksi.

Säntillisesti ystäväni kuitenkin hieroi joka ilta reisiinsä jotakin niistä kalliista tököteistä, joita oli ostanut ja puki päällensä selluliittishortseiksi nimeämme housut. Samoin teki hänen äitinsä.

Muutama uusi vuosi myöhemmin ystäväni ei enää tyytynyt selluliittishortseihin vaan aloitti äitinsä kanssa laihdutuskuurin. Ystävyytemme kärsi hieman siitä, että nougatjäätelön sijaan ystäväni valitsi kaupasta riisikakkuja.

Söin nougatjäätelöä muiden ystävieni kanssa, niiden, joiden äidit eivät laihduttaneet ja huokaisseet jokaisen lakupalan jälkeen, että "se on sitten pois iltapalasta".

Suurin osa ei tietenkään pysty pitämään ylimitoitettuja uudenvuodenlupauksiaan, ja lopettaa älyvapaan ja jokapäiväisen jumpassa ravaamisen helmikuuhun mennessä. Saman kuukauden alussa tipatonta tammikuuta viettäneet suomalaiset vetävät vuoden ensimmäiset kännit. Sinä viikonloppuna kaupungilla on hengenvaarallista.

Sen sijaan lapset saattavat jatkaa paremman ihmisyyden perässä löysiä vanhempiaan pidempään.

Ihan niin kuin ala-asteelta saakka selluliittihousuja käyttänyt ystäväni. Selluliittishortsit ovat pysyneet öisin jalassa jo vuosikymmeniä, ja hänellä on edelleen huono omatunto jokaisesta suupalasta. Hän myös raportoi asiasta säännöllisesti.

Aivan kuten äitinsä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi