Päästöleikkaukset hiersivät ilmastoneuvottelujen loppuun saakka

Läpimurto jää jatkoajalle

USA, Kiina, Intia ja Etelä-Afrikka sopuun ilmastotoimien valvonnasta. Päästöleikkauksista ei vielä tullut laillisesti sitovia.

Kööpenhamina. YK:n ilmastokokouksen loppuväännössä ei saada aikaan laillisesti sitovaa ilmastosopimusta, vaan poliittinen paperi, jota kutsutaan Kööpenhaminan sitoumukseksi.

Siinä maailman maat sitoutuvat siihen, että varsinainen, laillisesti sitova ilmastosopimus – tai tarpeen mukaan kaksi erillistä sopimusta – yritetään saada valmiiksi lähitulevaisuudessa.

Lauantaina aamuyöstä neuvottelut olivat vielä kesken. Kolmisivuisessa sitoumusluonnoksessa ei ollut varsinaisen ilmastosopimuksen synnylle aikarajaa.

Vaikeinta neuvotteluissa oli päästä sopuun siitä, millaisiin päästörajoituksiin teollisuusmaat, etenkin Yhdysvallat, ja kehitysmaat sitoutuvat vuoteen 2020 mennessä.

Sitoumuksen lähtökohtana ovat Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n laskelmat. Niiden mukaan maailman keskilämpötilan nousu pitää rajoittaa kahteen asteeseen.

Alustavien tietojen mukaan EU:n päästövähennystavoitteeksi tulee 20–30 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Yhdysvallat leikkaa päästöjään 14–17 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Kiinalle asetetaan hieman erilainen tavoite pienentää hiili-intensiteettiä 40–45 prosenttia.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy sanoi yöllä, että kaikki maat Kiina mukaan lukien jättävät kirjalliset suunnitelmat päästöjen leikkaamisesta tammikuussa.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki piti tärkeänä, että maiden sitovat päästövähennykset todella kirjataan sitoumuksen liitteisiin.

"Lopputuleman kunnianhimoisuudesta en ole varma. Kattavuudessa on puutteita, mutta selkeydessä ehkä päästään eteenpäin", Lehtomäki sanoi.

Suomeen palannut presidentti Tarja Halonen oli perjantai-iltana tyytymätön kokouksen kulkuun. Halosen mukaan etenkin Kiina ja kehitysmaiden ryhmä kerjäsivät huomiota.

"Nämä ryhmät tuntevat nousevan profiilin tarvetta."

Myös pääministeri Matti Vanhanen oli pettynyt neuvottelujen vielä ollessa kesken.

"Ympäri maailmaa on odotettu pitkään, että täältä saataisiin kunnianhimoiset sitoumukset päästöleikkauksista. Nyt moni siirsi kellon jo Meksikoon", hän sanoi.

Seuraava ilmastokokous järjestetään Meksikossa vuoden kuluttua. "EU olisi halunnut konkreettisesti seurattavissa olevia vähennystavoitteita tiettyyn vuoteen mennessä."

Rahasta sopiminen osoittautui kohtuullisen yksinkertaiseksi. Sopuun on päästy jo siitä, että pika-apuna kehitysmaat saavat ilmastotoimiinsa 30 miljardia dollaria vuoteen 2012 mennessä. Lähes varmaa on myös se, että kehitysmaat saavat vuoteen 2020 mennessä vuosittain sata miljardia dollaria eli noin 70 miljardia euroa.

EU:n ajatus on ollut, että julkisen rahoituksen osuus olisi 20–50 miljardia euroa.

Kiinalle vaikeinta on ollut suostua siihen, että sen ilmastotoimia valvoisi ulkopuolinen kansainvälinen elin. Tämä oli koko neuvottelujen ajan Yhdysvalloille kynnyskysymys.

Sitoumusluonnoksen mukaan kehitysmaiden on raportoitava ilmastotoimensa kahden vuoden välein.

Mikäli laillisesti sitova ilmastosopimus aikanaan syntyy, syntyy myös uusi Kööpenhaminan vihreä ilmastorahasto.

Se on ennen kaikkea Yhdysvaltain ja Japanin luomus. Ja kova pala kehitysmaille, sillä ilmastorahasto tullee kehitysmaiden vastustuksesta huolimatta Maailmanpankin alaisuuteen.

Ilmastorahaston kautta jaetaan rahaa sekä kehitysmaiden sopeutumiseen että päästöjen hillintään.

Lisäksi perustetaan uusi ohjaava rahoituselin. Sen tehtävänä on seurata kaikkia ilmastorahavirtoja ja raportoida niistä ilmastosopimuksen osapuolikokoukselle.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi