6.3.2011 3:00
Rauhalliset kahvihetket ovat Aira Samulinille tärkeitä. Parhaiten ne onnistuvat antiikkisista ruusukupeista, joissa on ohuet reunat. Kuppi ja lautanen ovat tahallaan eri paria.
"Hyrsylän mutka on taiteilijakotini, jonka rakennutin vuonna 1983 Nummi-Pusulaan. Vilho Suonmaan suunnittelema kolmikerroksinen hirsilinna mukailee tuhat vuotta vanhaa karjalaista rakennuskulttuuria.
Keittiö on rakennettu keskikerrokseen, 180-neliöisen salin jatkeeksi. Halusin tupakeittiöstä avokeittiön, sillä emäntänä en halua piiloutua suljettuun tilaan.
Keittiön ikkunoista näen metsää ja koululaisia, jotka luistelevat läheisen kyläkoulun jäällä.
Tämä on ainoa keittiö, jossa teen ruokaa. Töölön-kodissani Helsingissä teen vain aamiaista, muuten syön ulkona.
Hirsilinnan keittiö ei ole suurensuuri, ei mikään pitokeittiö. Se on minulle mitoitettu. Tarjoan vierailijoille vain pullakahvit, ja siihen keittiö riittää hyvin. Keittiössä on vanhanmallinen leivinuuni ja puuhella, mutta ruoanlaittoon käytän sähköhellaa. Sytytän silti tulen puuhellaan tunnelmaa luomaan.
Syön kevyesti – salaattia, keittoa ja kaurapuuroa. Rakastan hapanleivän tuoksua ja kuolaan, kun muut syövät aitoja karjalanpiirakoita. Tarjoan mielellään kotipullaa, vaikka en itse pysty syömään viljaa. Vieraanvaraisuus on karjalaisuutta.
Koska hirsilinna suunniteltiin matkailunähtävyydeksi ja Karjalan synnyinseutuni muistoksi, ryhdyin keräämään antiikkia. Haluan, että vierailla on katseltavaa.
Jykevillä hyllyillä on voipyttyjä, maitokannuja, kuppeja ja peltipurkkeja, silitysrautoja, munakuppeja, juustomuotteja, kahvimyllyjä.
Pölyjen pyyhkimisestä huolehdin itse. Esineet ovat liian arvokkaita muiden käsiin.
Rakastan antiikkia. Lapsuuden muistot heräävät nähdessäni näitä tavaroita, ja niin tapahtuu myös saman ikäpolven vierailijoillani. On ihana nähdä, miten dementoituneen vanhuksen silmät syttyvät, kun hän näkee tutun esineen."
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi