Autiotalo näki uuden loiston

Kolmensadan neliön taloa isolla metsätilalla kunnostettiin huolella ja rakkaudella viisi vuotta. 1920-luvun rakennus on palautettu kalusteita ja tekstiilejä myöten mahdollisimman alkuperäiseen asuun.

Aimo Hentinen on jo puolitoista vuotta saanut nauttia Hartolan-talostaan, jonne hän lähtee aina, kun toiminnanjohtajan työt Lahden seudulla sallivat.

Nettiyhteyksien ansiosta hän voi tehdä jonkin verran etätöitä, joten Hartolassa kuluu vähintään pari päivää viikossa.

Hentinen sanoo olleensa aiemmin niin uraorientoitunut kaupunkilainen, ettei maalaiselämä kiinnostanut. Nyt hän on innoissaan sukutalon metsätöistä ja puutarhasta.

"Ainoa murhe on se, etten ehtinyt kysyä äidiltä talon vaiheista enkä itse muista kuin yhdet metsänistutustalkoot 1960-luvulta."

Helpolla paratiisi ei syntynyt, sillä remontti Hentisen äidin synnyinkodissa kesti viisi vuotta.

Se alkoi myöhäissyksyllä 2004, kun Hentinen rämpi umpeenkasvaneen pihan läpi ystävänsä, huonekaluentisöijä Jarmo Tiihosen kanssa.

Päärakennus oli seissyt 40 vuotta kylmillään lähinnä romuvarastona. Ikkunat oli rikottu, tuvassa seisoi moottoripyörä. Katto oli onneksi enimmäkseen ehjä, ja hirret vaikuttivat terveiltä. Tiihonen uskoi, että myöhäisjugendia edustavassa talossa on ainesta.

Seuraavaksi paikalla kävi arkkitehti Kari Korvenranta, joka tutki rakenteet ja antoi kustannusarvion. Rahanmeno hirvitti, mutta Hentinen oli jo ehtinyt sitoutua paikkaan. Muitakin mielipiteitä ja kauhisteluja hän sai kuulla.

"Mutta sitten, kun romut oli viety pois, naapurikin totesi, ettei tämä ihan laho taida ollakaan", talonomistaja kertoo.

Hentinen keräsi talkooporukan raivaamaan ja purkamaan. Siivoamista oli loputtomasti, esimerkiksi tuvan seinähirret piti pestä remontin eri vaiheissa kolme kertaa.

Seuraavaksi tulivat ammattirakentajat. Purkaessa paljastuneet pari lahoa hirsikerrosta vaihdettiin.

Ikkunat oli uusittava kokonaan, joten ne Hentinen tilasi vanhan profiilin mukaisina puusepänliikkeestä.

Hajonneet lattialankut korvattiin Kainuun hongalla, ja alle rakennettiin rossipohja.

Arkkitehti suunnitteli taloon avaran lasikuistin, ja samalla yläkertaan saatiin portaat tikkaiden tilalle.

Entisöinnin ammattilaisena Jarmo Tiihonen valvoi, että kaikki hyväkuntoinen materiaali otettiin talteen.

Erityissuojeluksessa olivat vanhat ovet, joista rakennuksen historia huokuu vahvasti.

Upea on myös tuvan uuni, joka on aikanaan rakennettu kokonaan luonnonkivistä. Hentisen suruksi savilaastilla muurattu luonnonkivipiippu ja kaksihaarainen hormi piti paloturvallisuussyistä korvata uudella.

Korjaustöiden ohessa Hentinen ja Tiihonen etsivät taloon irtaimistoa. Vain osa tuvan sisustuksesta oli jäljellä, tosin kalusteet olivat varsinaisia helmiä: pöydästä löytyi 160 vuosirengasta.

Seiniä kiertävät alkuperäiset penkit, ja viluinen nukkuja pääsee alkuperäiseen rengin sänkyyn muurin viereen.

Salissa seisoo hieno jugendkalusto, jonka Hentinen on saanut mutkan kautta. Mustaksi maalattu kalusto oli niin hurjan näköinen, että se sai viettää vuosikaudet navetan vintillä kaikkien hyljeksimänä. Koristeiden perusteella se voi olla Eliel Saarisen käsialaa, entisöinnistä vastannut Tiihonen arvelee. Puuttuvan pöydän hän tilasi koristeveistäjä Eero Nikkiseltä, joka teki myös keittiön kaapit.

Moni muukin upea antiikkihuonekalu oli alun perin surkeassa kunnossa. Tiihonen etsi ja kunnosti, Hentinen yleensä hyväksyi.

Samalla tavalla löytyivät tuvan pitkät räsymatot, talon ryijyt ja päiväpeitot, jopa osa astioista. Jugendtyyliset tapetit ja pellavaöljymaalit hän osti tavallisista rautakaupoista.

"Olen yrittänyt valita esineet sillä tavalla, että ne olisivat voineet olla täällä. Tila ei ole ollut mikään kartano vaan iso maatila", Tiihonen kertoo.

Mukavuuksille on annettu periksi sen verran, että talo on lämmin ympäri vuoden.

Avattujen lattioiden alle oli luontevaa lisätä lattialämmitys. Vanhoissa uuneissa palaa oma puu, lisälämpöä tulee tarvittaessa sähköpattereista. Keittiön takaa irtosi tila kylpyhuoneelle, yläkertaan mahtui komeroon pieni vessa.

Talo on nyt siinä kunnossa, että Hentinen perheineen voi nauttia rauhasta ympärillään. Tosin työ vanhassa talossa ei lopu koskaan.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi